IRC-Galleria

James Turjake sytytti savukkeen. "Missä panttivangit ovat?" hän kysyi mieheltä, jota piteli maassa.
-"Luuletko että kerron?"
-"Kerrot. Tai sitten itket. Ja ehkä kerrot. Saan sen joka tapauksessa ennen pitkää selville muutenkin, mutta kerrot, jos haluat selvitä suht vähillä vammoilla."
Mies sylkäisi kohti Jamesin kasvoja osuen kuitenkin hänen takkiinsa. James piteli sormillaan miehen vasenta silmää auki ja karisti siihen savukkeestaan tuhkaa. Mies ulvoi kivusta. James kysyi "Joko kerrot?" ja mies nyökkäsi päättäen ryhtyä yhteistyökykyiseksi.

Saatuaan selville panttivankien olinpaikan James kaivoi takkinsa taskusta ruiskun ja pienen pullon. Hän mittasi pullosta ruiskuun sopivan määrän nestettä ja pisti sitten allaan makaavaa miestä kaulaan. Tämä pysyisi nyt poissa tieltä eikä kaikesta päätellen myöskään vuotanut verta niin pahasti, että hengenvaaraa olisi. Seuraavaksi James otti radiopuhelimen, vilkaisi lännen puoleista ikkunaa ja poimi kaappaajan kiväärin lattialta. Oletettavasti varaston toisessa päässä olevat kaappaajat eivät näkisi tätä ikkunaa tai sen välitöntä lähistöä muista saman puolen ikkunoista, joten hän pystyisi huijaamaan heitä. Pako hänen olisi kuitenkin suoritettava toisaalta.

James nosti radiopuhelimen, hengitti pari kertaa syvään ja sitten lähetysnappia painaen huusi "EPIKUROS ON SISÄLLÄ! EPIKUROS ON PETTURI! TARVITSEN APUJOUKKOJA!" Yhä lähetysnappia painaen hän löi kiväärillä läntisen ikkunan rikki ja sitten löi radiopuhelimen seinään. Hän ei tiennyt kuinka lähellä seuraavaksi lähinnä oleva kaappaaja olisi, mutta ei olettanut aikaa olevan hukattavaksi asti, vaan ryntäsi portaat ylös katolle ja katon poikki varaston eteläpäähän. Joku menisi nyt pohjoispäähän katsomaan mitä on tapahtunut, kutsuisi lisää apujoukkoja siirtämään tainnutettua kollegaansa ja kaikki olettaisivat hänen livistäneen ikkunasta metsään. Sillä välin hän kuitenkin livahtaisi eteläpään ovesta sisään ja toivottavasti kohtaisi hyvin vähän vastarintaa matkallaan panttivankien luo.