Annan sanojesi pudota iholleni, jättävät jälkiä tai eivät. Olen kolibri, aina ilmassa. Olen navetta, täynnä paskaa. Kuka kuulee, jos nostankin luurin? Sinä voit vain kuvitella miten väsynyt olen ja itse liu'un varjoon, jossa olen viimeinkin edes jotenkin rauhassa. Tuijotan kiveä ja odotan että se räpäyttäisi silmiään. Kivisilmät auki taivaaseen. Eihän ne räpähdä.
Annan katseesi lävistää minut. Veri vain valuu, terävä katse. Puhelinluettelo tai ohjekirja on nimeni. Viisaat eivät kerro minusta. Olen jossain siellä syrjässä, uskaliaiden löytää, haudattuna parinkymmenen sentin syvyyteen kuin lapsi hiekkalaatikolla kätkee kaverinsa lapion. Apua saatana!
Uusimmat blogimerkinnät
- No okei, nyt saat kyllä kuulla bläk metalli... 12.07.
- Haluutko kuulla bläk metallia? 19.03.
- Livevideu oho jaa että semmosta 10.05.
- Musavideu oho mitäs mitäs? 29.04.
- Uus pedaali 12.04.
- Uudet sävelet 13.03.
- Pihalla Liekehtivät Oravat elää jälleen 19.01.
- Uusia biisejä 01.03.
- DM calling 13.12.
- Tietä 07.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2021 (2)
- ▶ 2020 (5)
- ▶ 2019 (1)
- ▶ 2018 (11)
- ▶ 2017 (28)
- ▶ 2016 (30)
- ▶ 2015 (24)
- ▶ 2014 (23)
-
▼
2013 (41)
- ▶ joulukuu 2013 (3)
- ▶ marraskuu 2013 (2)
- ▶ lokakuu 2013 (2)
- ▶ syyskuu 2013 (3)
- ▶ elokuu 2013 (3)
- ▶ heinäkuu 2013 (8)
- ▶ kesäkuu 2013 (5)
- ▶ toukokuu 2013 (5)
- ▶ huhtikuu 2013 (3)
- ▶ maaliskuu 2013 (5)
- ▶ helmikuu 2013 (1)
- ▶ tammikuu 2013 (1)
- ▶ 2012 (38)
- ▶ 2011 (41)
- ▶ 2010 (17)
- ▶ 2009 (173)
- ▶ 2008 (126)
- ▶ 2007 (167)
- ▶ 2006 (51)