IRC-Galleria

Siivu ripulia, ole niin hyvä. Muistan kuinka mustikka-isäsi kerran kouri tulevaa äitiäsi ruotsinlaivalla. En olisi muuten tehnyt mitään, mutta naapurin nahkapää lähti jo hakemaan paloletkua. Liimaa karvaa leukaasi, lutka. Mokoma tukkasotka.

Tässä hieman ensimakua tulevasta demostamme:
http://www.youtube.com/watch?v=bv5GVjjqI4k

Valdemar Rikollinen oli tuohtunut. Hänen kuolemastaan ei ollut kerennyt kulua kuin noin vuorokausi ja jo hän oli pitkästynyt irti perseestään. Teevee oli edelleen päällä, mutta aineettomassa astraalitilassaan Valdemar ei kyennyt vaihtamaan kanavaa ja The Voice listahittitarjonta pursui jo korvista. Sitäpaitsi joka kerta kun hän vilkaisi elotonta ruumistaan keittiön lattialla, häntä puistatti suunnattomasti.

Niinpä Valdemar päätti että oli aika vaihtaa maisemaa. Hän lähti kävelemään, ja ihan vittumaisuuttaan kulki taaksepäin ajassa. Aikansa, ja muutamien muidenkin ajat, kuljettuaan hän saapui pienen tallin luo. Tallissa oli rätteihin kääritty pariskunta ja lapsi, joka makasi seimessä.
-"Hmm, mikäpä ettei", tuumasi Valdemar ja riivasi lapsen. "Saanpahan ainakin tissiä suuhuni. Kyllä näin on hyvä."

Sen pituinen se.

Something is pulling me down.
Too late to repent.

Valdemar Rikollinen tunsi yht'äkkiä helvetin äkillistä himoa kylmiä lihapullia kohtaan. Niinpä hän suuntasi kulkunsa jääkaappia kohti, mutta epäonnekseen ei ollut viime aikoina pahemmin siivonnut. Niinpä hän astui niin lasinsiruihin, oksennukseen kuin sulaan margariiniinkin ja liukastui vitusti. Pää kolahti lattiaan ja jalat perässä.

Maailma pyöri. Seisahtui. Pyöri. Seisahtui taas. Muuttui mustavalkoiseksi. Kello lakkasi lyömästä. Valdemar tajusi olevansa kuollut. "Vittuakos tässä sitten", hän tuumi ja meni katsomaan tv:tä, jonka onneksi oli jättänyt auki. Keittiössä vain lojui hänen ruumiinsa, ja se hermostutti häntä yllättävän vähän.

Valdemar Rikollinen katsoi ympärilleen ja oli vappuaatto. Koko asetelma vaikutti epätodelliselta, joten hän pyyhki surun silmistään ja huomasi, että oikeasti olikin aatonaatonaatto. Tämä oli hänestä kovin hämmentävää, joten hän repi tuolistaan pehmusteet ja pieraisi äänekkästi. Sitten hän rauhoittui ja kuunteli tovin klassista.

Oltuaan paikallaan 12 tuntia, Valdemar huomasi, että oli tullut kenties aika käydä virtsaamassa, joten sen hän teki, kuin myös sen, että aivasti ja teki itsestään pirtelöä. Stressi katosi silmissä, kun silmät katosivat tehosekoittimessa. Olo oli hyvä sekä muheva.

Fiendish sluts of Acapulco, now in a grocery store near you!

Valdemar Rikollinen kahlasi loskassa pitkin kaupunkia. No ok, ei siellä mitään loskaakaan ollut, maa oli kuiva kuin huumorini. Hän oli suorittamassa jouluostoksia, kenties hieman viime tingassa. Stockmannilla oli väkeä kuin pipoa, joten hän tyytyi alepaan.

"Laatikoita ja rosollia, mitä vittua?!?" hän kirosi. Työnsi mokomat takaisin altaaseen ja siirtyi näkkileipähyllyn ääreen. "Tästä minä sentään tajuan jotain. Mutta entäs se kinkku sitten... hmm..."
Kinkut maksoivat Valdemarin mittapuun mukaan AIVAN VITUSTI, joten hän poistui kaupasta.

Iltasella Valdemar kykki ulkoilutien reunassa pensaikossa. Ohi kulki teinityttö, joka talutti koiraa, joten Valdemar tajusi hetkensä tuleen. Hän hyppäsi esiin pensaasta ja kolkkasi tytön. Sitten hän nappasi koiran syliinsä ja tainnutti sen strategisesti valmistellulla kloroformiliinalla. "Tänä jouluna onkin sitten luvassa kiinalaistyylinen kinkku", hän hymähteli itsekseen.

"Cock and ball!" totesi Valdemar Rikollinen hienostuneesti nauttiessaan juustoa ja suolakeksejä. Kyseessä oli ikkunaa päin lennähtänyt pussillinen paskaa. Valdemar juoksi pihalle ja ehti nähdä vilauksen pakenevasta teinipojasta. Siispä hän juoksi perään ase kädessään, tarpeeksi lähelle päästyään ampui pari laukausta ja hölkkäsi kaatuvan uhrinsa ylle.

Hetken, toisen ja viidennen aherrettuaan, Valdemar otti kaksi askelta taaksepäin katsellakseen työnsä hedelmiä.
-"Hyvää joulua, sinä saastainen elukka", hän mutisi hiljaa pojalle, joka roikkui ristillä seinällä. Valdemar otti uuden suupalan juustoa ja hymyili hiljakseen.

Valdemar Rikollinen avasi silmänsä ja näki jotain muuta kuin odotti. Ei siis lattiaa eikä oksennuslammikoita, saatika tyhjiä tolupulloja tai kaatuneita tuoleja.

Tämä huone oli valkoinen ja tyhjä. Valdemar päästi äänen, joka hukkui seiniin. Samassa ovi aukesi ja esiin astui valkoiseen puettu hahmo, joka kiskoi kumihanskoja käsiinsä. Se seisahtui Valdemarin vierelle ja otti esiin skalpellin.

"NYT JUMALAUTA VEITSET PIILOON TAI REVIN SILMÄS IRTI JA PANEN SITÄ KUOPPAA!" Valdemar tokaisi jotensakin pontevasti ja hypähti alas pöydältä, jolla makasi. "No voi sun", huudahti valkoinen hahmo ja jatkoi "Ethän sinä kuulu tänne ensinkään."
-"No perkele soikoon en tosiaankaan", raivosi Valdemar. "Minun perseeseeni ette mitään sondeja laita!"

"Mutta tämä on ruumishuone. Olit kliinisesti kuollut 27 minuutin ajan. Kuolinsyynä alkoholimyrkytys. Pesin ruumiisi spriillä ja sitten kävin kahvilla ennen kuin minun piti suorittaa ruumiinavaus", valkoinen hahmo selitti.
-"Jaa senkö takia olen alasti?"