James Turjake astui sisään kerrostalorappuun ja lähti kiipeämään portaita ylös. Ensimmäisen asuinkerroksen kohdalla hän kuuli oven aukeavan takanaan ja kääntyi ympäri. Hänen vuokraemäntänsä seisoi ovensuussa sonnustautuneena kylpytakkiin ja tohveleihin ja yritti näyttää viettelevältä, siinä kuitenkaan onnistumatta.
"James, pullo viskiä ja neitseellistä persettä ateriaksi, kiitos", tämä sanoi Jamesille, joka pyöritteli silmiään.
-"Älä unta näe, harppu. Ja mitä tulee vuokrani maksuun, maksan ensi viikolla, vaikka sitten seuraavat puoli vuotta etukäteen", hän totesi ja lisäsi sitten "Rahana. Älä kuvittele mitään." Hän kiirehti portaita ylös omaan kerrokseensa, avasi asuntonsa ja astui sisään.
Tehtävään ryhtyminen vaati valmisteluja, joita varten James oli tullut käymään kotona. Hänen vuokraemäntänsä oli siinä oikeassa, että viskiä tarvittiin. Siispä James harppoi baarikaapille ja otti muutaman kunnon kulauksen 15-vuotiasta skottilaista. Ensimmäinen askel oli otettu. Seuraavaksi hän avasi vaatekaappinsa ja nosti ylähyllyltä pumppuhaulikon, jonka asetti takkinsa sisään ompelemaansa "Rodionin solmuun", kuten hän tuota Dostojevskin romaanin antisankarin käyttämää kangaslenkkiä nimitti. Toinen askel. James kaivoi savukeaskin taskustaan ja totesi, että se on tarpeeksi täysi. Kolmas askel. Oli aika käydä työhön.
James Turjake sulki asuntonsa oven, kiirehti alas portaita ja ulos rapunovesta ja vinkkasi itselleen taksin.