James Turjake avasi oven varaston katon eteläpäässä. Sisällä oli pimeää ja hän pysähtyi hetkeksi antaakseen silmiensä tottua siihen. Sitten hän hiipi portaat alas kuunnellen samalla merkkejä mahdollisista kaappaajista. Mitään ei kuulunut, joten hän eteni vaarattomaksi tekemältään kaapparilta saamiensa ohjeiden mukaan. Varaston pohjapiirros oli osapuilleen sellainen, että pohjois-ja eteläpäädyt olivat toistensa peilikuvat, joten Jamesilla ei ollut hankaluuksia tajuta minne hänen oli mentävä. Matkaa ei ollut pitkälti ja hän voisi sitten jälkeenpäin paeta ikkunasta, joka oli rakennuksen länsipuolella, aivan kuten pohjoispäädyssäkin.
James pysähtyi kuullessaan puhetta kulman takaa. Hän kuunteli hetken ja tunnisti ainakin kaksi eri ääntä juttelemassa keskenään. Ainakin kaksi kaappaajaa. Hän kaivoi taskustaan peilin ja katsoi sen avulla kulman taakse kyykistyen lattian rajaan. Käytävässä oli yksi kaappaaja, tämän vieressä avoin ovi ja sen toisella puolella ainakin yksi kaappaaja ja todennäköisesti panttivangit. Käytävässä oleva kaappaaja kääntyi puhumaan huoneessa olevalle ja James huomasi hetkensä tulleen. Hän syöksähti käytävään kaappaajan taakse, kumautti tätä haulikonperällä niskaan ja loikkasi huoneeseen laukaisten kohti toista kaappaajaa, joka heilahti osumasta taaksepäin ja kaatui kuolleena maahan. James laskeutui tiikeriloikkansa jälkeen lattialle kierähtäen ketterästi jaloilleen, latasi haulikkonsa ja valmistautui jatkamaan tulitaistelua tarpeen niin vaatiessa.
Huone oli kuitenkin panttivankeja lukuunottamatta tyhjä. Panttivangit, varatuomari ja tämän vaimo, olivat lattialla polvillaan, kädet sidottuina selän taakse.
”Tulitko pelastamaan meidät?” kysyi varatuomari.
-”Jotakuinkin sellaiselle asialle minut on pistetty”, vastasi James, kiersi pariskunnan taakse, kaivoi taskustaan revolverin ja teloitti panttivangit niskalaukauksilla.
James sujautti sitten revolverin ammutun kaappaajan käteen, haulikon kolkatun viereen ja otti itselleen heidän aseensa, kromatun colt-pistoolin ja uzin. Tämän tehtyään hän ryntäsi takaisin huoneeseen, jossa portaat olivat, särki ikkunan pistoolilla, otti vauhtia ja ponkaisi ikkunasta ulos. Ikkunasta loikatessaan hän kuuli ensimmäisten poliisiautojen sireenit. Täydellinen ajoitus, nyt kaappaajien huomio kiinnittyisi varaston julkisivun puolelle. James laskeutui maahan kierähtäen pari kertaa ja nousten lopuksi jaloilleen ja juoksi metsään.
