IRC-Galleria

Töissä istun, ei mitään tekemistä, YleX:ltä soi saatananmoinen ripuli koko ajan. Miten kukaan voi pitää tommosesta musiikista? Minussa ainakin herättää vain ärsytystä. Ois ees vaan hajutonväritönmauton, mut ku ei, pakko tökkiä hermoja. Painukaa vittuun, saatanan kyrpänaamat!

Ja ei vittu mitä settiä. Hajosin totaalisesti mm. nykyiselle oletuskuvalleni.

Sähköektoplasmiset ilmiöt ovat luultua yleisempiä, kertoo yhdysvaltalainen tutkimus. Tutkimuksessa seurattiin sähkölaitteiden toimintaa paikoissa, joissa on tapahtunut traagisia, esim. ruokatehtaassa, jossa työntekijä jäi loukkuun tietokoneohjattuun lihamyllyyn ja silpoutui elävältä. Tutkimusta suoritettiin kolmella metodilla: ensinnäkin, laitteisiin kytkettiin virtamittariin kytketty piirturi, joka seurasi häiriöitä ja muutoksia virrassa; toiseksi, ihmissilmin ja videoimalla seurattiin ihmiskyvyin havaittavia muutoksia laitteiden toiminnassa; ja kolmanneksi, tilan sähkömagneettisen kentän muutoksia seurattiin ja jälleen piirturilla kirjattiin.

Verrokkiryhmänä toimi samanlaisia laitteita kuin seuratut, mutta eri tiloissa. Tutkimus osoittaa selvästi, että traagiset tapahtumat lisäävät sähkölaitteiden taipumusta toimia epänormaalisti jopa 13%. Suurimpana virhemarginaalin aiheuttajana toimii se fakta, että tutkimusvälineet ovat myös sähkölaitteita ja niinpä nämä sähköektoplasmiset ilmiöt ovat voineet niihin vaikuttaessaan vääristellä tuloksia suuntaan taikka toiseen.

Tervetuloa takaisin, progressiivinen unirytmi. Minua onkin aina kiinnostanut herätä keskellä yötä ilman syytä ja olla saamatta enää unta.

Enään en aliarvioi alkoholismiani.

Kalja loppui. Erään kaverini sanoin, "aliarvioin alkoholismini."

Annan sanojesi pudota iholleni, jättävät jälkiä tai eivät. Olen kolibri, aina ilmassa. Olen navetta, täynnä paskaa. Kuka kuulee, jos nostankin luurin? Sinä voit vain kuvitella miten väsynyt olen ja itse liu'un varjoon, jossa olen viimeinkin edes jotenkin rauhassa. Tuijotan kiveä ja odotan että se räpäyttäisi silmiään. Kivisilmät auki taivaaseen. Eihän ne räpähdä.

Annan katseesi lävistää minut. Veri vain valuu, terävä katse. Puhelinluettelo tai ohjekirja on nimeni. Viisaat eivät kerro minusta. Olen jossain siellä syrjässä, uskaliaiden löytää, haudattuna parinkymmenen sentin syvyyteen kuin lapsi hiekkalaatikolla kätkee kaverinsa lapion. Apua saatana!

Puhutteleeko tämä sinua? Tästä kun klikkaat niin kuulet oivan biisin. Minua se puhutteli sisäisesti, kunnes päästin sen ulos käsieni ja suuni kautta.