Torstaina oli lämmintä ja aurinko paistoi ihanasti. Lähdettiin Caran kanssa kiipeämään peltojen takaiseen metsärinteeseen, Muorin uurna selkärepussa, mielessäni kun oli täydellinen paikka johon halusin tuhkat vapauttaa.
Päästäessäni tuhkat tuulen mukaan Muori teki viimeisen källin. "En mä minnekään rinteeseen lentele, mä tuun syliiiiiin!" Ah, vastatuulenpuuska, kiitti! Tuhkat mun, Caran ja tavaroiden päällä. :D Saatoin sieluni silmin kuvitella kuinka se höpsö hyppii ympärilläni ja kiljuu innoissaan. Mamin oma Hassu...
Tuolla paikalla on myös pieni tulentekoon rajattu alue. Siinä poltin uurnan ja paperipussin niiden tyhjennyttyä. Koko reissun ajan tunnelma oli jotenkin... kaunis ja mieli ihan hyvä. Niinkuin oltaisiin viimeisen kerran oltu kolmestaan pitämässä hauskaa metsässä. Kunpa vain olisin saanut halata Rakasta vielä kerran.
Tuonne paikalle voin mennä aina uudelleen. Siellä ei voi olla voimatta hyvin. Siksi se oli juuri oikea paikka Muorille. Meidän yhteinen paikka, johon tulen palaamaan jatkossakin. Se tietää etten unohda.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ihminen itselle, ihminen ihmiselle 20.12.
- Helei, tuli kennelliitolta postia! 16.09.
- Poets of the Fall ~ Dawn 20.07.
- Nousujohteinen kuukausi! 30.05.
- Haculan moniviljalimppua, ollos hyvä! 28.05.
- Voe tätä elämän hankaluutta... 12.04.
- Ja toinen kuva... 27.03.
- Tukka läks! 27.03.
- Aulinko paittaa 15.02.
- Voi ryytymys! 19.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (12)
- ▶ 2008 (43)
-
▼
2007 (115)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (11)
- ▶ syyskuu 2007 (11)
- ▶ elokuu 2007 (12)
- ▶ heinäkuu 2007 (17)
- ▶ kesäkuu 2007 (23)
- ▶ toukokuu 2007 (16)
- ▶ huhtikuu 2007 (5)
- ▶ maaliskuu 2007 (6)
- ▶ helmikuu 2007 (7)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (36)
- ▶ 2005 (6)