IRC-Galleria

peitettyä surua elän.kuka sitä jaksaa loputtomiin....voimat on niin loppu.ei ole enää oikein muuta sanottavaa.monikin katsoo minua ja näkee iloisen onnellisen ihmisen.sisältä olen aivan palasina.kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää...

ei jaksaisi enää.Kaikki loppuu aikanaan, paitsi tuska.Kaikki loppuu mutta elämä jatkuu.miksi?

Kipu ei lopu koskaan ja sairas ja väsynytkin pakotetaan jaksamaan....Se kaikki voisi loppua näihin kyyneliin.

mikä eläin olen: Olen siili! Herätän muissa sympatioita, vaikka minulla onkin joitain outoja tapoja. Viihdyn mieluiten yksin ja hemmottelen itseäni hyvällä ruoalla.


mikä historian rikollinen olen: olen Al Caponen



Mikä suomalainen sananlasku olisit? : Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää.
"ihmispelkoista tyyppiä vai? ujostelet varjoasi etkä oikein tiedä kehen luottaa.
Hieman taikauskoakin saattaa olla ilmassa.Kenties joku menneisyyden kokemus on jättänyt
sinut ihmisaraksi.
aina ei tarvitse olla poppoon rohkein mutta joskus kannattaa kohdata maailma,
niin hurjaa kun se onkin"




Kuka sinkkuelämää tähti olet? : olet samantha , rohkea tosinainen.
"olet vahva ja räiskyvä persoona.Haluat erottua joukosta.olet uskollinen ja ehdottoman
rehellinen ystävä joka sanoo suoraan mitä ajattelee.
kokeilet ennakkoluulottomasti uutta.



Mikä runon riimi olet? : surumielinen waka.
"sinua on menneidyydessä kenties satutettu pahasti sillä
elämänkatsomuksesi on melko surumielinen.et uskalla odottaa parasta sillä
pelkäät pettymystä.sinua kuvaava runo: sydämessäni on halu jättää tämä kurja maailma.




mikä jumalatar olisit? : olet persefone, ikuinen neito, manalan kuningatar.
"olet sisimmässäsi villi ja vapautta kaipaava.
ikuinen tyttönen joka kaipaa vaihtelua.mies suhteissa olet lapsinainen joka antaa
miehen olla vahvempi ja suojella häntä.




Millainen taideteos sinusta syntyisi? : olet öljyvärimaalaus
"taidehistorian helmi, hillitty ja arvostettu"




mihin ammattiin parhaiten sovellut? : malli
"poseraamisen ammattilainen jonka elämässä suurta iloa tuottaa hyvältä näyttäminen"

no joo siinä muutama näitä,hitto mitä tuloksia..huh :D :D onkohan puoletkaan totta?ajankulua on jos jonkinlaista..

sekaisin...tuntuu olevan koko maailmani.en tiedä missä on paikkani maailmassa.
ahdistaa kyllä, en ole aikoihin ollut näin sekaisin tunteiden kanssa.en tiedä mitä ajatella...

"polttava tuska,
repivä hulluus.
Lyö maahan minut
uudelleen
uudelleen.

Polta tuskan liekki
kerralla tuhkaksi sieluni.
Älä hitaasti kiduttaen
korvenna sitä pois.

Loputon epätoivo
seuraa lailla varjon.
Mene aurinko taivaalta
jotta varjo tuo katoaa."

joskus runo kertoo enemmän kuin sanat.

Kivut mahdottoman rakkauden


Hän lähelläni hymyillen
minua hiljaa katsellen,
kuiskaa sanoja kadotettuja
minulle ne on unohdettuja.

Rakastan häntä ainiaan,
rakastan vaikken koskaan
häntä saa.
Rakastan häntä ainiaan,
en voi koskaan unhoittaa.

Tunteettoman opettaa voi
tuntemaan,
enhän minä ole osannutkaan
rakastaa.
Hän saapuu valon voima mukanaan,
voima joka minut vielä tuhoaa.

Lähelläni on taas hymyillen,
kadota vain silloin tahtoisin.
Huutaa kosketusta ihoni,
kuiskaa rakastan häntä sydämeni.

Sanaakaan en sano, pelkään,
hän ei olisikaan mitä kaipaisin,
Pelkään hän vain leikkii kanssani,
hän vain satuttaa rikottua sielua.

Silmiin katsoo taas
kuinka tahtoisinkaan koskettaa.
Voin vaan olla hiljaa, unhoittaa,
kuinka rakkaus voikaan satuttaa.



en sano tästä kun yhden lauseen...kyllä se tietää mistä on kyse joka itsensä tästä löytää, luulen että rakastan sinua jos osaan sen.

hiljaisuus sisällä sai ajatukseni kiertämään synkeää kehäänsä ja etsimään toivonpisaroita joita en löydä en varmaan koskaan..tämä sydän ei ole toivoa tulvillaan koskaan.sillä epätoivoa löytyy kaikesta mitä haluankin..

"miksi minä

Verhojen välistä
loistaa valo kasvoilleni.
Herään yön painajaisista
todellisuuteen.
Kasvoillani päivän
ensimmäinen kyynel.
Miksi minä?
kuuluu ääni hiljainen..."





"Kivun liekki

Hajoan,
itken ja huudan.
Tuskaani kasvavaa.

Vihloo liekki pimeän
minua polttaa se korventaa.

Hajosin, itkin, vapisin.
Kaikki katosi viereltäni."







"osa sinua

Tarvisten sinua
huudan pimeyteesi,
Haluan olla sinussa,
elää sinussa. Kuolla sinussa.

Tarvisten sinua,
jos kuolet
kuolen kanssasi.

Mihin tahansa menet olen sinussa,
osa sinua ikuisesti.

Tarvitsen sinua,
jos kärsit kärsin kanssasi.

Älä laske minua elämään,
seuraan sinua kuolemaan.
Rakastan sinua
vaikka vihaisit minua."








"Sekaisin

Levätä ei voi,
huoli painaa kehon maahan
kyyneleet kirvelee silmäkulmissa.

Yötä päivää epätiedon tuskassa.

Maalaan seinälle kuolemaa.

Niin rikki voi olla
että mikään ei korjaa.

Jos saisin kuolla huolen jättäisin
maailman tuskan ja surun jo hylkäisin.

Ei, en halua pettyä enää.
Maalaan taas uutta kuolemaa."








"(Sankari tarina) I Perhosen siivillä

Niin rikki on kaikki mitä rakensin,
niin on hajoitettu se mistä unelmoin,
jakojeni juureen tapettii
unelma paremmasta.

Laske hautaani ikuisen,
minun ruumiini turhan ja ruhjotun,
pimeästä pimeään käy polkuni näin ain,
siellä lepää unohdettu sankari
joka pelasti siivilleen yhden perhosen,
unohdettu sankari joka auttoi ilmaan pienoisen.

Perhosen siivet vaan kantaa saa
sankari sen nyt levätä saa."







"Runo ruusuissasi

Nuku rauhassa, pieni enkeli,
ikäväni on loputon.
Nuku turvassa, prinsessani,
kaipuuni on ikuinen.

Rakas ystäväni,
kiitän jokaisesta hetkestä
kanssasi.
Olet muistoissani ainaisesti."









"r.i.p

toisillemme luvattiin,
ikuisesti toisistamme pidämme kii.
mikään ei voi erottaa,
ei kuolemakaan pois
toistemme luonta johdattaa.

mutta nyt minuun sattuu kuin
sydän olisi repivinä sirpaleina.
missä oletkin toivon että
kuulet öiset huutoni.
minun maailmani on kääntynyt ympäri,
minuun liikaa on sattunut.

et antanut minun koskaan mennä,
et laskenut kuolemaan,
koskaan et antanut ymmärtää kuinka
maailma myös sinua satuttaa.

on ikävä rajaton ystävä kulta,
niin arvokkaat muistot sain silloin sulta.
en voi koskaan sinua unohtaa,
ei mikään voi meitä erottaa.


kannan haudalle kukkani kannan korren
ne kertoo tunteista niistä joita nyt tunnen,
laulan hiljaa,yössä yksin kuiskailen,
menetin sinussa tärkeimmän ihmisen.

"nyt hiljaa, hiljaa
heittäkää multaa,siellä on ystävä,
siellä on kultaa"


kaksi viimeistä runoa on pari vuotta vanhoja....mutta löysin ne joten ajattelin laittaa tähän nekin.eli taas runoa ja runoa mutta runo kertoo enemmän kuin sanat päiväkirjassani..
sairas sielu sairaassa ruumiissa, mietin itseäni ja elämääni ja totesin ajatuksissani että olen sairas sielu sairaassa ruumiissa....että silleen :)

"Hyvästi

Hajotat minut.
Oletko onnellinen?
Ilman minua,
mistä onnesi hankit?

Mitä hajotat
kun minä sanon hyvästit?"








"Tuntematon

Ihmisten kasvoissa nähdä voin sen
tuon onnen, ilon ja rakkauden.


Missä meneekin tien sen autuuden
peittää pimeä taakseen se tien rakkauden,
sitä koskaan, koskaan minä tunne en.

Rakkautta tunnista en milloinkaan,
Palakoon se maailmassani tuhkaksi maan.

Epätoivo, tuska sieluani vihloo, tuhoaa.
Pettymystä tieni kun on tulvillaan.

Eilinen pois kadoten,
sieluani repien.
Huominen eteen saapuen,
palasiani ei löydä kaivaten.

Ihmisten kasvoissa nähdä sen voin
onnen ja ilon, raukeuden.

Lepää en milloinkaan,
sylissä onnen ja rakkauden.
Tieni tahdon jättää onnettoman
niin tuskaisen.

Porteilla kun Kuolema kutsuu vaan,
tämä lintu jo itkee vapauttaan.

Vankina kahlittuna revitty olen
kauas niin kauas rakkautesi ulottumattomiin.
Valheen koskemattomiin."








"Punainen uni


En kuulu mihinkään,
missään ei ole hyvä olla.

Ruusujen peittämä vuode
oli unissani.
Minä mustan silkin sain punaiseen.

Onnellista loppua ei tullutkaan.
Kaikkialla sattuu pieneen sydämeeni.

Missään ei ole hyvä olla,
en kuulu mihinkään.
Ei sinun sylissä, eikä yksin pimeässä.

Minä mustan silkin tahraan verenpunaiseen."


en ole jaksanut tänne sanoa mitään.jos ei jaksa mitään ei jaksa sanoa mitään.olen hyvin väsynyt olemaan"muka"niin iloinen, se jota esitän päivästä toiseen.todellisuudessa ei ole onnea..ei ole aitoa iloa.ei ainakaan minussa.

stressi vielä valvottaa ja vituttaa suorastaan.liikaa tehtävää mutta mitään ei saa aikaan.koulua pitäis käydä mutta se ottaa jo kamalasti voimille vaikka toinen viikko vasta menossa.mihin lie suuntaan johtaa loputon stressi ja ahdistus ja se ettei ikinä näytä oikeita tunteitaan.

se siitä ei kehtaa enempää paasata.toivottavasti runot ovat jollain tapaa fiksuja.. :D

Sekaisin

"Levätä ei voi,
huoli painaa kehon maahan
kyyneleet kirvelee silmäkulmissa.

Yötä päivää epätiedon tuskassa.

Maalaan seinälle kuolemaa.

Niin rikki voi olla
että mikään ei korjaa.

Jos saisin kuolla huolen jättäisin
maailman tuskan ja surun jo hylkäisin.

Ei, en halua pettyä enää.
Maalaan taas uutta kuolemaa."






Viha

"Vihaan.

Revin itseni kohti kuolemaa.
Huudan peiliin kirosanoja.
Lyön rikki luuni
ja maahan lyyhistyn.
Itken yöhön tuskaani,
vuotaen ja huutaen.

Vihaan."





Pimeä

"Pimeä
repii ja riistää.
Sieluni palat liekeissä.

Päälläni paholainen
silmissään kuolema.

Varjot
tanssii ja nauraa.
Sydämeni pirun kädessä.

Minussa paholainen
silmissäni kuolema.

Veri, kyynel ja tuska
yössä kun huudan.

Se minussa tekee tekonsa
vieden ikuiseen kuolemaan."

tätä tuskaa...kaikki mitä rakentaa horjuu, lopulta se kaikki hajoaa. Mikä on vikana kun ei voi rakentaa ehjää huomista.Voi näyttää muille että minä nauran, katsokaa, olen iloinen. Todellisuudessa kaipaa muuta, ihan muuta. Mikä sammuttaa loputtoman tuskan. Sen joka repii paloiksi minut pimeydessä.

Ote elämästäni, Erzebeth Crystal Gorathiel

tässä maailmassa tullut mietittyä onnen olevan hetkeä.se on kuin kristalli joka hetken hohtaa kunnes hajoaa.Meitä neuvotaan ottamaan kiinni onnesta mitä saamme mutta entä jos se onni onkin niin hauras että se hajoaa maahan ja sirpaleet repivät rikki kristallia heikomman sydämen..

Sanotaan että pitää nousta siiville vaikka olisi maassa kuoleman portilla.entä jos voimat eivät riitä eikä löydä nostajaa.särkee vaan sydämensä uskomalla tapettuihin toiveisiinsa.

Entä se iänikuinen rakkaus.onko sitä edes olemassa?

Kaikki tämä on sanoja jotta saisimme toisemme jaksamaan.Itse en tiedä aina uskoako vai en,
enkä tiedä kannattaako jatkaa jos matka vie vain surusta uuteen tuskaan.Ehkä onni kääntää kasvonsa myös minulle.sen näkee joskus...

Hiljaa


"Hiljaa vasten syliä
saan kylmän suudelman.
Katu peittyy askelista kuoleman.
Raahaa kasvoillansa
tuota harsoansa kuoleman,
kantaa harteillansa taakkaa
liian painavaa.

Hiljaa vasten huulia
on lintu kuoleman,
siipi revittynä
veri maassa vuotaneena.

Vasten tuulta tiesi käy
jos lentää vielä voit.
Laula lintu , laula
vielä äänesi kun soi"






kuoleman peto


"Kadut hiljaiset askelten alla
pimeään ovat hukkuneet.
Seuraa minua suden lailla
peto ikuisen kuoleman.

Pakoon pääse en
ja kukaan kuule ei,
vaikka huutaisin
ei kukaan huomioisi.

Katse vainotun pedon silmiin uppoaa
tietäen että paeta kun ei saa
huutaa avun huudon
mutta kukaan koskaan kuule ei.
kuka koskaan välittäisi,
kuolemaa hiljaisen..

pakoon juoksien
ja hukun myrskyn pyöteisiin
vaikka pakenen
kukaan suojele vaan koskaan ei.

Peto repii minut ikuiseen kuolemaan,
etkä jää nyt koskaan kuolemaani muistamaan..."




ikuisesti



"Tyhjä kosketus hetken viipyy iholla,
kun tunnen hiljaa kivun viimein loppuvan,
se sattui ja tuska oli niin loputon
nyt lopulta olen niin tunteeton.

Itke en ja nauraakaan en enää
osaisikaan.
Kyynel virta loputon on saatu katkeamaan.
Ei onni eikä katkeruus tee
pesäänsä sydämeeni,
ei suru eikä ilo kosketa minua sisälleni.

Unohtaa voin kaiken muun,
kaiken muun kuin sen joka pelastaa.
vailla tunnetta ainutta ei kannata kenekään jatkaa.

Itke, huuda, naura ja kaipaa.
rakasta,
minä en.

kuollut olen sisältä
kuollut olen ikuisesti."

Siinä oli kolme uutta runoani......mutta nyt mentävä tästä selittämästä :)