Kuukausia on kulunut ja kannan samaa raskasta taakkaa. En tunne häpeän taakan kevenneen paria sataa grammaa enempää. Minun oli ymmärrettävää ja odotettavaa purskahtaa vuolaaseen itkuun pahan oloni murtamana. Totaaliseen murtumiseen meni sietokykyäni kauemmin. Totuus on että minulla on ollut vaikeaa, niinkin vaikeaa etten taida toivoa samaa kokemusta edes ämmämäisille naiseläjille. Häpäisin itseni itkemällä kolmen muun ihmisen seurassa, jotka tunnen vain pintapuolisesti. Menetin kasvoni. Pelottaa että menetin kasvoni loppuelämäkseni, koska en pystynyt pitämään kiinni periaatteistani.
Haluan eroon häpeästäni. En halua olla näin kova, kylmä ja armoton itselleni!
Uusimmat blogimerkinnät
- Näin opit erottamaan intuition sisäisestÃ... 24.01.
- Huhhun mikä blogi (linkki postauksessani) 15.12.
- Blogipostaus itsetunnosta 06.08.
- Pukeutumispöytäni 27.06.
- Tervetuloa aikamatkalle kanssani 15.06.
- Arkikampaus ja ilmoitusasiaa blogissa 14.06.
- Jälleensyntyminen 11.06.
- Uusi blogipostaus 11.06.
- [Ei aihetta] 30.04.
- [Ei aihetta] 15.04.