Yhdessä kuljettiin käsi kädessä ja vala vannottiin.
Vala ikuisesta rakkaudesta.
Siihen valaan uskottiin,
ettei ikinä tarvitsisi itkeä rakkauden tähden,
ettei koskaan sydän särkyisi.
Sinä petit valan, jätit ja
rakkautesi minuun kätkit.
Valaan luotin turhaan, nyt uskon enemmänkin itsemurhaan.
Ase kädessäni on, käsi tärisee.
Ammun itseni. Nään taistelun kahden maan, helvetin ja taivaan.
Kumman mukaan lähden nyt tekoni punnitaan ja uskon, että helvetti voittaa,
mutta ei, taivas helvetin kukistaa.
Maallisen ruumiini sydän pysähtyi juuri, ystävien kesken syntyy suru suuri.
Mutta osaa en surra lainkaan, koska elämästä muista mitään en lainkaan.