IRC-Galleria

Meidän äiti on kuin pieni lapsi joka eksyy aina.


Käytiin eilen Tiiriön uudessa ISOSSA prismassa samalla kun oltiin vähän shopingshoping. Se oli oikeesti ISO. Löydettiin sikana kaikkee. Eniten aikaa meni varmaan leluosastolla. Ostin pinkit tumput jotka on vielä toistaiseksi pelkkää lankaa, mutmut. Niistä tulee! Varmaan tulee..

NIIIN joka tapauksessa, oltiin maksettu kaikki tsysteemit ja lähin käymään jossain pikkukaupassa äkkiä ja sovittiin mamun kanssa että NÄHDÄÄN TÄSSÄ PARIN MINUUTIN PÄÄSTÄ. Joo, tuun takasin niin mammaa ei missään. Lähen käveleen johki sadan kilometrin päähän autolle, missä ei ketään. Tuun takas sisälle, mistä soitan. "Joo mä oon nyt täällä autolla". Huoh. Lähen käveleen takasin autolle, kaukaa ei näy ketään, kävelen lähemmäs, ei vieläkään ketään. Nojailen meidän autoon ja soitan vielä kerran. "No mä oon meidän autolla!". Niin vissiin, et voi olla kun MÄ olen meidän autolla.
"OHO VÄÄRÄ OOPPELI". -.-

Sit äiti peruutti kolmostiellä tien laidasta toiseen laitaan kun ajettiin vahingossa liftarin ohi.
Hämeenlinnassa meinasi tulla myös uukkari kolmikaistaisella ykssuuntaisella. "ÄITI EEEI".
Hupss.