IRC-Galleria

Vaikee päästää irti, mut kato ei se mitään, kyl mä ymmärrän, angsti kuuluu tiettyyn ikään.
En anna painaa alas, vaik ois kuinka raskast. Jaksan kantaa maailmaa mun harteilla kuin Atlas.
Ja vaikka näyttäs välillä menevän täysin puihin, mun ongelmat tuntuu paljo pienemmiltä ku vertaa muihin.

Jos murehtii turhist tääl, pääsee järjestään.
Mä en anna pikkuasioitten ärsyttää.
Kaikki liiottelee, kaikki kärjistää.
Mä aion keskittyä johonki paljo tärkeempään.
Jos murehtii turhist tääl, pääsee järjestään.
Mä en anna pikkuasioitten ärsyttää.
Kaikki liiottelee, kaikki kärjistää.
Mä aion keskittyä johonki paljo tärkeempään.

Tappavan tasaseen tahtiin pyörii tää maailma, en anna turhien asioiden mun päät vaivaa.
Mikä muuttuu sillä et suuttuu, sun ongelmat lähin vihast, sä palaat lähtöruutuun.
Iloisen ihmisen ei tarvii sitä todistella, sun pitäs onnitella eikä vastaan ponnistella.
Viha on helppoo, koita saada jotai hyvää aikaan, ei tää oo nii vakavaa lainkaan.

Ahdistuneet muiden ongelmissa riutuu, ku jengil taitaa viiraa jotai muutaki ku tiuku.
Vaikka käyty läpi ummet, lammet ja lemmet, på hemmet, aika raskasta, vai mitä emmet?
Ite ei jaksa enää kieroilla ja kyräillä, mul on oikeesti hyvä näin, en tiedä susta.

Fintelligens // Turhia murheita