IRC-Galleria

"hyvää huomenta!" perhonen kuoriutuu kotelostaan
"hyvää päivää!" auringonkukkaniitty
"hyvää iltaa!" rakkaus laskee vuorten taa
"hyvää yötä!" peittelen itseni surun mustaan peittoon

mutta ei tämäkään jäänyt tähän,
yön jälkeen tulee taas uusi aamu.

leijun ilmassa kevyesti
tuulenväre leikkii hiuksissani
pieni ilonkyynel poskellani

"miksi itket, kultaseni?"

en itke,se on vain rakkautta.

aurinko pakenee kohti yötä
herättelen toiveita auringon viime säteillä,
mutta kuitenkin turhaan,
sillä onni, ilo ja rakkaus
on jo laskeutunut syvälle tuskaisen pimeään yöhön
-tuottaen taas minulle pettymyksen

luulin asioiden onnistuvan
palaavan ennalleen

syntyvän uudelleen
onneksi

miksi me pyydämme luottamusta
jos sitä emme kuitenkaan saa
-ikinä

ihmisten sairas mieli

kaikkien itsekkäiden kakaroiden
,joille kaikki tarjoillaan hopeatarjottimella,
tarvitsisi tuntea se

mielen tuska
kun tullaan loukatuksi

ehkä he sitten oppisivat
miten pelkkä katse voi satuttaa
puhumattakaan teoista

paskan puhuminen on se teoista kieroin

ne keitä pidät ystävinä
eivät olekkaan nimensä veroisia

uskovat kaiken,
kaiken

siinä sen toteaa, luottamusta ei ole olemassakaan

viattomat saavat turpiinsa pahiten

nyt sen vasta tajuan miten hölmö olen itsekkin ollut
miten olen voinut uskoa että pahuutta pääsisi pakoon

jouduin ojasta allikkoon

aamu on jo tuloillaan
kuu vetää vielä viimeiset henkäyksensä
ennen kuin työntyy syrjään auringon edestä

aikaa ei ole paljon

kuoleman tuoja painaa taskussani
lähes yhtä paljon, kuin raskas taakka sydämelläni

tiesin

istut sielä missä aina ennenkin, rakkaani

et huomaa tuloani
hyvä niin, en kestäisi katsoa viattomia silmiäsi

laukaus

veripisarasi tanssivat surutanssiaan
viattomalla hangella

kaipuun kyyneleet vierähtävät poskelleni, jo nyt

olet poissa, ikuisesti

ajatukset alkavat jyskyttää päässäni
oi miksi, miksi

se mikä ajaa ihmisen kamaliin tekoihin
ei välttämättä ole viha ja kostonhalu

-vaan rakkaus ja epätoivo

laukaus

veripisarat jatkavat surutanssiaan
viattomalla hangella

auringon ensisäteet hyväilevät ruumiitamme

miten valo saakaan asiat näyttämään kauniimmalta

katsele
kevyesti jalalla tunnustele

ansa, jälleen

kaivat elämän tielleni jatkuvasti kuoppia, odotat että putoaisin niin syvälle että, en pääsisi ikinä enää ylös

häpeä

arvaa kuinka odotan päivää
jolloin itse lankeat ansaasi

tuntu ikuisuudelta, odottaa
odottaa, kuin vanki tuomiopäivää

tietäen kuitenkin, että ei jaksa niin kauaa

pidä kiinni
lämmitä
älä anna minun nukahtaa

pysy siinä
lämmitä
ettei unikylmä tule kutsumatta

ole uskollinen
rakasta
etten huku omaan pelkooni

"Se oli vain liekki mustimmassa yössä
kosketus hengityksen kaltainen
Niin kuin uni jonka on joskus tultava loppuun
valkoinen hiutale joka sulaa pois

Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
meidän liekkimme jolle hengen annoimme
jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa

Sinua katson kauemmin kuin koskaan
syvemmälle kuin koskaan aiemmin
kävelet kanssani tumman virran rantaan
annamme kuljettaa sen meidät pois

Kuinka virtaavaa voisi aikaa jarruttaa
nyt kun tunti viimeinen kelloon kääntyy
meidän liekkimme jolle hengen annoimme
jota kauan vaalittiin nyt kuolee hiljaa"

Paljastan 5 asiaa joita pelkään ja haastan viisi uutta ihmistä tekemään samat asiat:

1. Pelkään että jään yksin ( kaikki kuolee, kaverit jättävät,valtteri jättää yms.)

2. Pelkään kuolemaa ja hulluksi tulemista

3. Pelkään ahtaita paikkoja

4. Pelkään itseäni

5. Pelkään itse pelkoa

Haastan seuraavat ihmiset:

HardKid
ANNIINAMOI
hullu-hurmaava
HeLLRiRe
Ido`neo

Tämä kaikille

kaikkien täytyy tehä mulle tää.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.