Leikimme pienenä prinsessoja, prinssejä, taikureita ja haltioita oppiaksemme, mitä meistä ei koskaan voi tulla.
Vanhempamme antavat meidän leikkiä, jotta palautuisimme todellisuuteen, emmekä vain haaveilisi olevamme jotain mahdotonta.
Lopulta ajatusleikin varjolla löydämme sen, miksi haluamme kehittyä.
Viimeistään kolmannen kerran katolta hypättyään tyhminkin lapsi saattaa tajuta, että hänestä ei ole Hämähäkkimieheksi.
Jäljelle jää lannistettu kysymys valmiilla vastauksella: Miksei minusta olisi prinsessaksi?