Mun kroppa tekee kaikkensa etten vois tehä maalarin hommia. Eilen poksahti nilkka (nyt mustana ja turvoksissa), perushommien tekeminen on tuskaa; sormien nivelet, ranteet ja polvet turvoksissa ja se kipu on sietämätöntä. Kävely on vaikeeta, linkutan viikosta sen 6päivää. Kaupungilla käynti hankalaa, joka kerta sen jälkeen jalkaterät, nilkat, polvet ja varpaat niin turvoksissa ettei astua raaski. Siihen päälle se vielä et on kuumetta.
Alkaa pikkuhiljaa turhauttaa kaikki noi vaivat ja joskus tuntuu ettei ihmiset tajua et kuinka paljon särkee. Jotkut jos olis mun tilanteessa, niillä pettäis henkinen kantti. Ne ei pääsis ylös sängystä.
Särkee niin että tekis mieli vetää itteni kiikkuun.