Pimeässä kulkija eteensä katsoo valoaan etsien. Housut tahriintuneena mutaan, jota ajan myötä niihin on kertynyt. Hän uskalla ei katsoa taakseen, kokea taas niitä elämänsä virheitä ja kauheuksia, joita hän on kokenut.
Yrittäen paeta tuota elämän karua todellisuutta, hän jatkaa vain kulkua eteenpäin uuden mahdollisuuden toivossa. Uuden elämän, jossa voisi korjata nuo virheet joita aikaisemmin teki.
Mutta matkaa jatkaessaan hän alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, ettei ole uutta mahdollisuutta, ei paluuta.