On taivas liian ylhäällä tavoittaa
maasta niin autiosta
yö jatkuu eikä se välitä
tästä maailmastamme josta
etsimme jotain lämpöä
on tie paratiisin raunioita
aamusta aamuun kuljemme
kylmän niittämiä vainioita
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista
Täytyy elää vaan
meitä Piru vie ja se tie
on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin
Paetaan kuolemaa
ikuisesti elää se, joka kerää
kaikkea kaksin käsin