IRC-Galleria

En sitten ehtinyt kirjoitella kuulumisiani tänne eilen..
Eilisessä oli paljon sekä hyviä että huonoja puolia. En yhtään tykännyt tulla takaisin Vantaalle, mutta piristyin heti kun aloin juttelemaan yhden mukavan tyypin kanssa mesessä. Kummallista. Onko ylipäätään mahdollista ikävöidä ihmistä jota ei ole koskaan nähnyt tai jonka ääntä ei ole koskaan kuullut. Tuntuu oudolta, mutta mä taidan ihan pikkasen ikävöidä..
Hmm... Sain myös eilen kuulla että saan joululahjan aivan odottamattomalta taholta. Nyt täytyy kiireesti keksiä jotain takaisin.
Jei! Tänään pääsee kouluun! Ihanaa nähdä taas kaikki tutut naamat!
Mitäköhän kaikkea tänään edes tapahtuu.. Nyt on vielä turhan aikaista sanoa yhtään mistään mitään. ;)

Tutkaillaan, *Henna*

Juu, elinen yksinolon harjoittelu kannatti. Oli ihan hauskaa antaa ajatusten vaellella pitkin poikin päätä. (Toim. Huom. En ollut alkoholin tms. vaikutuksen alaisena.) Oli vain mukavaa rentoutua ja ihan vaan olla.
Huomenna olisi palattava Vantaalle. Exä soittelikin tänään ja puhui jotain jostain tavaroistaan mitkä on vielä meillä Keuruulla. Huoh.. Eiköhän se saa ne kuitenkin täältä pois jaloista pyörimästä.
Tänään me seikkailtiin Ellan ja Jannen kanssa Keuruulla. Hetkinen... Kuinkakohan moni tämän koko jutun oikein lukee!? Hmm.. Täytyy varmaan alkaa tosissaan miettimään mitä kaikkea sitä tänne suoltaa päästään.
Nyt tekisi päikkärit hyvää. Ei jaksa yhtään ajatellakaan pakkaamista ja huomista lähtöä. Äh... Kaippa sitä olisi vain ryhdistäydyttävä ja aloitettava oma itsenäinen elämä hyvillä mielin. Väsyttää ajatuskin.........

*Henna*

Hauskaa olla Keuruulla kotona, kun ihmisiä pyörii niin paljon lähellä. Nytkin on jotain Bikin ja Jopen kavereita käymässä.
Meinattiin Ellan kanssa vääntää tänään "muutamat" joulukortit. Yhteensä 20 olis tilauksessa. ;) Tietääpähän mitä me tehdään illalla. :D
Hii. Kaveri täytti tänään vuosia! Onneksi muistin sen ettei tarvitse olla nolona myöhemmin. ;)
Noh, tänään siis vietän iloista koti-iltaa pikkusiskon kanssa kun porukat lähtee konserttireissulle Jyväskylään. Ella tosin lähtee varmaan sinne luistelemaan ja mä jään tuijottelemaan seiniä, mutta eipä tuo mitään. Saan opetella yksin oloa. :)

*Henna*

Oli kivaa käydä kavereilla joo.
Ei vaan, oli oikeesti kivaa. Ihan aikuisten oikeesti. ;) Jonna ja Mikko siellä hääräs ja huushollas Akun touhutessa omiaan. Niin sain Akusta (koira) ensimmäisen kummilapsen itselleni. <3 Onhan se tietysti vähän karvainen, eikä sitä niin kristillisesti tarvitse kasvattaa. ;) Tosin en uskoisi olevani sen sortin kasvattamisessa kovin pätevä muutenkaan. o_O
Kotona Keuruulla ei nyt mitään ihmeempiä ole sattunut. Ihan normaalia hääräämistä. Jonna ehdotti että mun pitäisi alkaa etsiä "sitä oikeaa" netistä.. Mahtaisikohan tuo onnistua. Noh, eihän sitä tiedä ennenkuin kokeilee. ;)
Hauskaa loppuvuotta!
*Henna*

Tänään lähden sinne Jyväskylään kyläilemään. Samalla pitäisi käydä ostamassa Jopelle joulupukkiperuukki aattoa varten. Ollaan näköjään taas menossa tonttuilemaan. :) Puolentoista tunnin päästä lähtee juna!

Katselin tuossa just pari jaksoa Olipa Kerran Elämää. :D Sain Jopelta jo vähän ennakkona sen kuuden DVD:n boxin. Nyt mulla on kaikki Olipa Kerran Elämän 26 jaksoa! Mahtava juttu. Ella eivaan oikein tahtonu ymmärtää mikä niissä on niin hienoa.

Pihalla pyörii varpusia. Mukavaa katsella niiden touhuja kun tuntui että ne katos ihan kokonaan tässä joku vuosi sitten meidän pihapiiristä.

Mutta, parempi pakata tuo reppu loppuun, niin aika kuluu mukavammin. :)

Oi, harakka......... ;)

Oi onnea!
Tänään oli itsenäisyyspäivä ja pääsin jälleen kerran osallistumaan viriksissä partiolaisten järjestämään soihtukulkueeseen Keuruulla. :D Sain viedä seppeleenkin sankarihaudoille, tosin sain kuulla siitä n. ½tuntia ennen koko hommaa. Mukava nakitus. ;) Sain sitten toimia lippukunnanjohtajan sijaisena. Jee... ;) Oli ihanaa nähdä Kaisaa, Rikua, Anssia ja kaikkia muitakin vanhoja tuttuja. Olin ihan tärinöissäni ja se varmaan huomattiin... x) Noh, pääasia kai oli se että kaikilla oli hauskaa.

Huomenna lähden Jyväskylään kavereille käymään. Mukavaa päästä näkemään ihmisiä.

Koivukylään ei ole yhtään ikävä. Kouluun kyllä voisin jo mennä ihan mielelläni, mutta kun etäviikosta on vielä yli puolet jäljellä. Eipähän siellä muita meidän SOTEA-05 ryhmästä olisi. Oi, mutta kyllä niitä ihmisiä alkaa jo kaivata. Miten ihmeessä selviän niistä viidestä viikosta harjoittelussa. Hii... Pikkujoulut on vielä edessä! Kivaa...

Jee! Mä oon saanu käyttööni kolme eri kansiota kuville! Niin ja kuvia saa nyt olla näkyvillä enemmän kuin ennen. Tästäkin tuli siis hyvä päivä!

Niin joo. Sain myös lisää mietintäaikaa sen kämpän suhteen. Kaikki on siis loistavasti.

Koira kuorsaa tuossa vieressä ja muljauttelee silmiään jos pidän jotain näppiksen naputuksesta poikkeavaa ääntä. :D Koiranunta... :)

Kohta pitäisi taas juosta laittamaan takkaan puita että talo pysyisi lämpösenä.

Ylihuomenna kirmaankin kattomaan Jonnan ja Mikon karvaista hauvavauvaa. Oi...

Tänään nyt ei mitään ihmeempiä olekkaan sattunut. Juu, onhan kotona tietysti mukavaa olla, sehän on selvä, mutta kaikki ei vaan ole samanlaista kuin ennen.

Vielä olis pari päivää aikaa saada kehityspsykologian tehtävä viimeisteltyä. Tätynee tehdä se huomenna. Silloin on muut töissä ja koulussa ja missä milloinkin. Saan ainakin rauhan keskittyä tekemiseen.

Tajusin just aika uskomattoman tuntuisen jutun.. Mun synttäreihin on aikaa enää vajaa kuukausi (26 päivää). Sen jälkeen loppuu teininä olo. :D Vihdoin ja viimein.

Mutta juu, kaippa se olisi parasta mennä touhuamaan jotain järkevää sen sijaan että istuisin koneella kaiken päivää.

Ihanaa, olen taas kotona!

Jotkut päivät tuntuvat olevan toisia oudompia. Tänään sattui ja tapahtui taas niin paljon etten osaa ajatella selkeästi. Normaalisti ajattelen tekemisiäni mielestäni ihan liikaa, mutta sen kerran kun päätän ajatella vähemmän ja toimia enemmän vaiston varassa, tapahtuu jotain niin hallitsematonta ja outoa että säikähdän. En vain ymmärrä kuinka tällaista voi tapahtua todellisessa elämässä. Tuntuu siltä että vaikka luottaisin täysin ympärilläni oleviin ihmisiin, niin en ikinä pysty luottamaan itseeni, jos en mieti tarkkaan tekemisiäni. Hoah.. Maailma on outo paikka elää.

Mutta oli miten oli, nyt saan olla Keuruulla kuuntelemassa perheen hääräämistä. Niin hassua kuin se onkin niin en osaa enää ajatella asuvani täällä täysin. Jotenkin elämä tuntuu siirtyneen jo pitkälti tuonne pk-seudulle, missä on koulu ja "oma" koti sekä paljon muita tärkeitä juttuja. En vain osaisi palata tänne tuntematta surua. Siksi taidan ottaa vastaan sen HOASin tarjouksen Koivukylästä. Kaippa tämä "maalaistyttö" on jo aivopesty Vantaalaiseksi. Hoah...

Oi! Sain tänään melkein valmiiksi sen pahuksen kehityspsykologian tehtämän! Jurpotin mielessäni edelleen mikä ihme on joku sosioemotionaalinen kehitys Eriksonin teoriaan pohjautuen. Äh..... Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä ettei nuo opettajatkaan enää ymmärrä hölkäsen pöläystä mistään.
Kävin tänään HOASin toimistolla kyselemässä siitä kämpästä. Mä joutuisin asumaan toistaiseksi YKSIN siellä solussa! Argh.. Hirveä ahdistus.. En mä halua olla yksinäni siellä kyhjöttämässä. Mä todellakin kaipaan elämää ja ihmisiä ympärilleni.. Noh, mutta enhän mä ole vielä edes varma että otanko sen. Se selviää tässä parin seuraavan päivän aikana.. :D
Exä on taas "minä 5-vee" tunnelmissa ja kitisee siitä kun jätin romujani sen sohvalle. Hmph... Ehkä täältä tosiaan on päästävä pois niin ei tartte kuunnella tuollasta. o_O Ja toivottavasti sinne soluun nyt olis joku toinenkin tulossa. Vähän ahdistaa mennä yksin uuteen huusholliin oudossa paikassa nukkumaan. Hrrrrr... Mutta eiköhän siitä selviä.
Jip! Huomenna saa herätä aikaisin ja kirmata Koivukylän asemalle. Huomenna pääsee KOTIIN!!!!! Elämä on ihanaa!

Viimeyö meni vähän valvoskellessa kun tuuli ja sade metelöi ikkunassa ja pää oli täynnä outoja ajatuksia.

Ja nyt kauppaan...