IRC-Galleria

Jotta tositoimiin päästiin taasen 22.12.2008 parin päivän käynnistyksen jälkeen. Synnytys salille lähdettiin kalvojen puhkaisuun joskus kymmenen jälkeen, kun ei poltot lähteny kunnolla käyntiin. Sittepä rupes polttoja ilmaantumaan, mut ei tarpeeks säännöllisesti, joten sittepä tippaa käteen ja oksitosiinia tulemaan. Sittenpä supistukset säännöllisty siinä kahdentoista jälkeen, mutta eivät olleet vielä tarpeeksi kovia sanoo kätilö... (asiasta voi tokkiisa olla erimieltä!)

Sen jälkeen alko polttoja tulla ihan urakalla ja ne oli ihan HIRVEITÄ!Oksitosiinilla avitetut supistukset on tuhat kertaa pahempia kuin "omat" supistukset! Just kun luulet että supistus helpottaa ja alat vähän rentoutua, nii sepä tuleeki uudestaan!Siinä sitte rukoiltiinkin jo anestesialääkäriä paikalle, jotta sais epiduraalin. (siinä vaiheessa odotettu sitä jo jonkin aikaa).

Kului tunti, eikä anestesialääkäriä näkynyt! (SATTUUU!!!) Siinä vaiheessa jo pyysin jo aukasemaan ikkunan että saan hypätä alas...Eikä siin vielä mitään, mut sitten alko yhen äkin ponnistuttamaan ihan mielettömän paljon! Säikähdin tosi paljon, koska edellis kerralla ponnistamisen tarve oli todella pieni. NO siin vaiheessa kätilö sitte halus kattoo, että miten paljon on paikat auki jos kerta ponnistuttaa (kiusatkaa nyt sitten kärsivää ihmistä vielä lisää!) ja sielläpä ei ennee ollukkaa ku pikkunen pehmeä reuna jäljellä. Ja SILLON se anestesialääkäri sitte ilmestyy! Kyllähän minä sen epiduraalin sain, mutta sillon kello oli jotain 17.10, ja lapsukainen synty 17.23...Kätilö sanoki, että voin kertoo muille synnyttäneeni viittävaille luomuna...Ei nimittäin ponnistusvaiheessa epiduraali auta yhtään mitään.

Mut niiden kipujen jälkeen ponnistusvaihe oli ihan helppo homma, tosin ei mulla siihen mennykkää ku jokunen hetki ja pari kovempaa ponnistusta. Eli se oli edelliseen verrattuna parempi/helpompi kun viimeks ponnistelin lähemmäs tunnin...Ai nii otinhan mie ilokaasua siinä anestesialääkäriä odotellessa. Se kyl vie pahimman kären kivulta, mut en ite henk koht tykänny siitä kun en meinannut sen jälkeen osata ite enää hengittää kunnolla.

Voin tosiaan ihan omasta kokemuksesta sanoa, että yksikään synnytys ei ole samanlainen. Ja vaikka tämä synnytys oli jotain aikas hirveetä, nii kylläpä sen taas unohti kun sai nyytin rinnalleen. :-) En jälleen kerran revenny yhtään, eikä jälkeisten poisto koskenut yhtään...Jälkisupistukset tuli tällä kertaa, mut se on kuulema yleistä että ekalla ei tule mutta tokalla tulee.Eikä ne onneks ollu ku oikeitten supistusten "varjoja" eli ei juurikaan koskenunna. Ja myös plussana tässä synnytyksessä, että edellinen kesti yli 10h kun tämä "virallisesti" kesti vähän päälle 5h...

Sellasta tällä kertaa, terve tyttö syntyi meidän perheeseen 22.12.2008 klo 17.23. Strategisina mittoina 3840g, 51cm ja 36cm.