IRC-Galleria

Elikkäs 26.9 oli lasketunajan tarkistus käynti kyksillä, sieltäpä sitä sitten jäätiin käynnistykseen synnytys osastolle. Kova oli yritys, mutta vasta 29.9 klo kahdeksan alkoi kunnon ja säännölliset supistukset. Hoitajatäti totesi klo 10 että paikat oli jo 3cm auki,joten eikun salille.Supistukset oli jo aika kovia, mutta aattelin reippaana tyttönä että enhän mie mitään puudutuksia ota, ilokaasua korkeintaan...
Salilla luvattiin heti alkuun, että kun on alku käyrät vauvasta otettu, niin pääsen ammeeseen lillumaan. (Lämmin vesi on muuten AIVAN ihanaa sillon ku supistelee...) Lapsosen sydänkäyrä kuitenkin heitteli sen verran että jouduinkin sitten koko synnytyksen ajan makaamaan sängyssä.Lapsivedet meni siinä vajaan parin tunnin kuluttua salille tulosta. Juuh...Ja niistä puudutuksista, selvisin ilman juu...No en tod, puol yhden aikaan jo rukoilin saavani epiduraalin :-)
Puudutus ei oikeastaan sattunut, pikkunen nipistys (siis TOD pikkunen) tuntu sillon kun ihon pinta puudutettiin, sit sitä itseasiaa pistettäessä tuntu vaan pientä kirvelyä ja painetta.Pahinta oli tietty kun piti olla paikallaan vaikka supisti ihan armottomasti.
Kun olin saanut puudutuksen supistukset alkoivat koko ajan helpottu (lyhentyä ja vähemmän kivuliaita) kunnes sitten jäi enää työntävä tunne takapuolen seuduille. IHANAA... Mutta ei, jo jonkin ajan päästä aloin taas tuntea tod kipeitä supistuksia...VOI LUOJA EI TÄTÄ KESTÄ!!! Mut sit tuli se ihana ihminen joka lääkärinä tunnettaan ja sain lisäannoksen puudutus ainetta ja kohdunsuun puudutuksen (joka siis EI satu myöskään, neula on jopa pienempi kuin se jolla verensokeria mitataan) Näiden toimenpiteiden jälkeen synnytys oli aivan ihanaa, ei tuntunut oikeastaan missään kipuja. Vähän ehkä edelleen sitä työntämisen tunnetta häntäluun tienoilla.

Tätä ihanuutta kesti varsin pitkään...Seuraavan kerran tunsin kipua vasta sitten kun vauvan pää oli jo osittain tulossa, kyllä sitä saikin ponnistaa!Mutta voi kauhia, lapsivesi oli todella ruman väristä!!!Onkohan vauva kunnossa...?Mutta niinpä vaan klo 18.11 mulahti 4140grammainen poikavauva ulos lämpimästä kohdusta. Ja se on kyllä totta että kipu loppuu siihen paikkaan...vähän tietty alapäässä tuntuu jomotusta, mutta hei haloo sieltä on just tullu ihminen!
Yleensähän vauvan saa heti syntymän jälkeen rinkekehän päälle ja ensi-imetyskin tapahtuu jo ennen pesua. Minun tapauksessani vauva kiidettiin välittömästi imettäväksi, ettei pieni mies ehtisi vetää huonoa lapsivettä kehkoihin. Sanoivat että se tuodaan kohta takaisin...Eipä tuotukaan, meidän rakas vauvamme juoksutettiin teholle!!! Apua, onkohan kaikki ihan hyvin...Pääsimme vasta syömisen jälkeen joskus kahdeksan jälkeen katsomaan poikaamme. Siellä selitettiin että vauvalla oli ollut jonkin verran hengitys vaikeuksia ja se oli ollut jonkin verran apaattinen ja huonon värinen heti synnytyksen jälkeen...Voi luoja...
Vauvan parantuminen on kuitenkin lähtenyt todella hyvin käyntiin, eikä näin ollen joudu olemaan teholla kovinkaan pitkään, ellei sitten jotain uutta käännöstä tapahdu. Siellä se jo kovasti känisi ja silmiään siristeli mualimaa katsellessaan. Aivan täydellinen pieni poika :-)

Nyt synnytyksen jälkeen tiedän että synnytys on jotain aivan ÄÄRIMMÄISEN kipeää ja tuskallista, mutta ei sitä kuitenkaan muista..Sen siis tietää, mutta kipua ei kuitenkaan muista, eikä synnytyksestä jäänyt siis minkäänlaisia huonoja muistoja. Olo tällä hetkellä kylläkin ihan kuin rekan alle olis jäänyt usempaankin kertaan, mutta hengissä ollaan :-)