Oli ja eleli kerran eräällä peräseinäjokelaisella maatilalla kissa
ja hevonen, jotka olivat hyviä ystäviä. Päivästä toiseen he leikkivät
yhdessä, kunnes erään kerran hevonen tipahti suonsilmäkkeeseen ja alkoi
vajota. Kauhuissaan hevonen huusi kissalle, jotta tämä menisi hakemaan
tilan isännän apuun.> Kissa lähti juoksemaan kohti päärakennusta, ja
etsi isäntää joka puolelta, mutta turhaan. Tämä kun oli lähtenyt
traktorilla käymään kylällä.> Kissan valtasi paniikki, kunnes hän
huomasi isännän uuden ja kiiltävän BMW:n. Kissa haki avaimet, hyppäsi
autoon ja hurautti tuhatta ja sataa hevosen luo. Sidottuaan
hinausköyden kiinni takapuskuriin, se heitti toisen pään hevoselle, joka
tarttui siihen lujasti.Bemari käyntiin, ykköstä silmään ja pikkuhiljaa
hevonen pääsi kuin pääsikin ylös suosta. Ja niin hevosesta ja kissasta
tuli oikein sydänystävät! Pari viikkoa sen jälkeen,leikin tiimellyksessä yhtäkkiä
kissa tipahti mutakuoppaan, jäi kiinni ja alkoi vajota. Kissa huusi 'apua hevonen,
pelasta minut!' Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle, asteli kuopan päälle ja kehotti
kissaa tarttumaan 'siihen' mikä roikkui jalkojen välissä. Kissa teki työtä käskettyä ja
hevonen nosti kissan ylös kuopasta. Tarinan opetus:
Kun on varustus kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen misuja kyytiin.