kivakivakiva tämä päivä oli mukavahko. emmmä jaksa joka tunnista selittää ku oli aika normia mutta liikkatunnilla oli ainaki kivaa ((8 ja jouduin taaaas lumihankeen. no ei se mtn kyl mä viel kostan ;) kunha ei kerkee lumet sulaa pois ennen sitä =o
jaaa sitte lotta tuli lopelle ja oli kiva nähä pitkäst aikaa.
et semmost.
heihei. aika on aika outoa! filosofoin nyt hiukan: joskus tuntuu että aika menee ihan hirveen hitaasti. ootat sitte synttäreitäs tai kesää tai mitä vaan hauskaa nii tuntuu ettei se kuluis ollenkaa. mut sitte ku on vaikka kokeet tulossa ja aattelet et no kyllä mulla on vielä aikaa lukea, nii kappas vaa yhtäkkii onki jo koe päivä seuraavana päivänä etkä voi tajuta miten aika on menny nii nopeest. tai oot kavereitten kaa ja on kivaa, nii sillon tuntuu että aika menee iha hujauksessa.
sit sen huomaa vähä kauemmas menevissäki asioissa. kattelin tässä kaikkia vanhoja kuvia, nii ei hitto viime vappu vaikka, kun niitä kuvia katto nii tuli sellanen olo että eihän siitä oo ees kauan. mut onhan siitä jo iha hemmetin kauan, kohta on jo uus vappu. iha kauheeta tuntuu et ei siitä nyt niin kauan millää voi olla.
ja että kohta mä täytän 16, nii ei jumala aika menee iha hirveen nopeesti. ja seki että tuntuu vastaha sitä tultii yläasteelle ja nyt sitte ollaa jo ysillä. mutta toisaalta taas, en mä kauheesti muista asioita seiskalta joten onhan siitä jo kauan aikaa ku siellä oltiin.
ja seki miten ihmiset muuttuu tässä iässä niinku ulkonäöllisesti ihan koko ajan, nii huhhu. en ees meinannu muistaa että mulla on ollu pitkät hiuksetki ja oli outoo katsoa niitä kuvia.
ja se että miten vaikka parissa kuukaudessaki tuntus että ulkonäkö muuttuu. iha vähä ainaki. tai en sitte tiedä, johtuuko se vaa siitä että on hiukset erilailla tai meikkaa jotenki toisella tavalla?
ku niitä kuvii kattoo nii tuleeha siinä semmone olo että apua ku oon näyttäny kamalalta ja vähän noloo. mut ei pitäs ehkä ajatella noin, ihmiset muuttuu ja ettii itteään ja se on iha normaalii. onneks nyt oon luullakseni iha suht hyvin löytäny "tyylini", tai siis toivon etten vuoden pääst häpee sitä miltä oon näyttäny.
seki iski eilen jotenki ku tajusin että oikeesti ensviikolla pitää laittaa ne hakupaperit eteenpäin. se on jotenki nii lopullista. tässä sitä nyt mennää, näkemiin edelline elämä ja kaverit, tervetuloa uusi. nomut ei, kyllä vanhatkin kaverit tulee pysyyn ja näin. ja eihä nyt sentää uus koulu koko elämää muuta.
kai sitä on vaan opittava, että elämä muuttuu ja on vaan osattava päästää irti menneistä. tai siis tottakai on hyvä muistella menneitä, mutta ei kannata liiaksi takertuu niihin ja surra sitä että asiat on muuttunu.
tulee vaan joskus semmonen olo että voiku vois kääntää kelloja taaksepäin, tuntuu että joskus oli niin onnellisia aikoja. mutta niin on nytkin! asiat muuttuu, ihmiset muuttuu, ajat muuttuu, mut näin se vaan menee ja näin sen on tarkotuskin kai mennä. pakko se on vaan hyväksyä. tosin oon sitä mieltä että jotain asioita ois voinut toisinkin tässä tehdä mutta ei sitä voi muuta ku olla tyytyväinen tähänki elämäntilanteesee, joten turhaa sitä on valitella. ja ehkä se ei aina oo kiinni omista valinnoista, voiha sitä ajatella niinki et se on joku suurempi voima joka vaa pistää asiat menee miten ne menee. tai sitte ei. kukin uskoo mitä tahtoo.
ei mulla muuta. hey<: