Ja koskaan ei tule mitään yhtä surullista rakkautta.
"Kagerou shinasai. Kagerou shinasai"
Rakastan sitä dvd'tä, muistin taas miksi elin. Se oli vain niin uskomatonta, etenkin viimeinen kappale. En ole ennen tuota huomannutkaan kuinka upean ihanan tunteikas ja herkkä persoona Shizumi on. Se oli niin vaikeaa, jos olisin saanut päättää en olisi koskaan pakottanut niitä neljää kohtaamaan tuota. Se sattui. Nawan loppusäkeet olivat...no sydämeni särkyi, kun näin Shizumin purskahtavan itkuun ja Daisuken poistuvan itkien lavalta ennen ketään muuta.
Jäljellä jäivät lavalta poistuva Daisuke, lohduttomasti itkevän Shizumin ympärille tulleet, soittavat Ewana ja Kazu.
"Kagerou shinasai. Kagerou shinasai."
(Luulin, että Zetsubou ni Sayonara riittäisi niiden biisien osalta, joita ei voi kuunnella ilman, että verkkokalvon taakse piirtyy kuvia itkevistä Kageroun jäsenistä. Shizumi parka, se oli julmaa)