Empatia, välillä todella auttava voima muita ihmisiä kohtaan,
mutta myös satuttava
Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni nii voimakasta empatiaa
että itekin aloin surra ja itkeä, koska toisella oli kauhean paha mieli
Halusin nii kovasti olla ystävän vierellä lohduttamassa,
mutta niin korpityttö oon ettei se noin vaa onnistu
välimatka on este ainakin välillä
Mutta oli omiakin henkilökohtaisia tunteita häntä kohtaan,
annoin kyynelien valua, mutta ryhdistäydyin kuitenkin,
vaikka minuun sattui
Olen kuin pieni rakkauden ja tykkäämisen kaaos,
sisällä velloo niin uudet kuin vanhat kokemukset
vaikka sisälläni ei olisikaa semmosia suuria järkyttäviä kokemuksia
tiedän silti miltä toisesta tuntuu
kyllä minä tunnen sen
sillon naksahdan hassusti kuuntelu-alalle ja annan toisen kertoa kaiken
hänen mieltään painavaa
Ja kuuntelen päänsisäisiä kertomuksia ja ajattelen tilainteita mitä minulle on kerrottu
ja vuodatettu
Tunnen itteni salaisuuden haltijaksi, jolla on pää arkkuna
ja suu lukkona
korvat pieninä kuiskaus-aukkoina, jonne salaisuus pistetään
ja silmät joilla näkee ihmisen ja
hänen kasvonsa ilmeet
ja kuulla myös äänen, siinä väreilee tunteen ääni
Olen syntynyt hauraaksi, herkäksi ja empaattiseksi nuoreksi
Kukaan ei luonut minua
Olen viaton ihminen
Jonka iso empatia sai minut itkemään