Alustan vähän asiaa,
miettikääs kuinka on ollu tyyliin puolet elämästään
iha hirveen nirso ruualle ja kaiken päälle viel kärsii koostumusvammasuudesta
(Esim. liian isot sipulin palat- hyistna),
et on joutunu tosiaanki kyttäämään mitä sinne lautaselle päätyy,
koska oon pelänny et oksennan koko satsin takasin lautaselle
Tietysti on viel ruokia joihin en koskis vaikka haulikolla uhattas
esim. hernekeitto hyi hele-, kinkkukiusaus ei kiitos
miulle tulee jo hajusta iha hirvee päänsärky,
mut esim. lasagne joka aiemmin oli inhokki
menee nykyään iha hyvin alas
vaikka se näyttää edelleen miu silmissä kasa sotkulta
Eilen tosiaan ostin pussin juureksia alelaarista,
enkä mie pahemmin ees tsekannu mitä juureksia siel ees oli
(sen verran katoin ettei ollu sipulia seassa)
mut hyvin painu alas, ei mitään ongelmaa
Harmittelin aiemmin et kananmunan syöminen tyssähti siihen,
ku rupesin jo paistetun kananmunan hajusta saamaan päänsärkyä,
joka aiheutti yökkäilyäkin,
kokeilin keitettyä kananmunaa ja se menee onneks alas ilman ongelmia
Problem solved!
Makuaisti on varmaan tässä vuosien saatossa muuttunu,
onha siitä tehty tutkimuskin,
mut koostumusvammasuus on edelleen riesana
ja siitä mie en varmaa pääse oikei millään
Yks asia mitä en oo kokeillu
lapsuuden/nuoruuden jälkeen on ollu kala
Friteerattua kalaa syön kyl (lue: kalapuikkoja),
mut kala itessään on jotenki.....
En tiiä se o viel semmone mistä en pääse oikein yli,
mistä moinen johtuu nii en ossoo sanoa
johtuuko se koostumuksesta vai hajusta/mausta,
voi olla myös et miu päähän on pinttyny jokin muisto kalaretkiltä
nimim. oon seurannu sivusta ku kaloja perkataan,
vääntäny ite ahvenelta niskoja nurin ym. "kivaa" :D
Mut joo tuli vähä romaania,
mut pointti oli et miten vapauttavaa on ku ei tarvii
"pelätä syömistä" tai tuntea paineita ollessaan kylässä,
missä vieraanvarainen väki on kaikkiruokasempia ku mie