"Nämä ovat ikuisia hetkiä
Ajan lyhyitä välähdyksiä
Kun hän mittaa kattoa katseellaan
Kääntyy jälleen vuoteellaan
Ja laskee
Sekunteja suunnilleen
Hän laskee
Yönsä aamuvarhaiseen
Ei yksinäinen unta saa
Vaan valvoo vuoteellaan
Hän kellon käyntiin koettaa viimein nukahtaa
Ei yksinäinen unta saa
Vaan ajatukset seuraa toisiaan
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa
Hämärässä hiljaisuuden ääniä
Kuuntelee hän kirja kädessään
Joka päivä on yötä rakkaampi
Joka aamu iltaa kauniimpi
Hän huomaa
Vaikkei niin tahtoiskaan
Hän huomaa
Tähän alkaa jo tottua"