"Ihmiset ei tule koskaan kohtelemaan sinua oikein, ellet sinä opeta heille miten sinua kohdellaan."
Pakko oli lainata, koska toi on niin totta!
Vaikka elämää on eletty vasta 24 vuotta, nii oon huomannu sen
et jossai vaiheessa se o pakko huutaa toiselle
"Sinä et perkele kohtele minnuu ku heittopussia tai piä miuta itsestäänselvyytenä"
jotta toisen paksuun kalloon uppoais se tosiseikka, et mie en oo mitään kertakäyttötavaraa
tai et toinen voi kohella ihan miten tahtoo ja mie alistuisin kaikkeen paskaan mukisematta.
Joo toi vois onnistua jos oisin nuorempi ja hyväuskosempi ihmisten suhteen.
Kokemus kasvattaa, nii-i joskus kasvattaa liikaaki et vois loppua tämä kokemuksilla kasvaminen.
Tuntuu et ainaki ku koen jonku ikävän tilanteen, nii miun positiivisuuskäyrä laskee ja laskee
nii kaua kunnes se häviää kokonaan taulukosta...
Kyl oon yrittäny olla positiivinen, mut se o aivan helvetin hankalaa asennoitua niin et vois vaa todeta
"No se vituttaa hetken aikaa".
Ehkä se ois ruvettava harrastamaan jotai itsepuolustuslajia et saa höyryjä pihalle
tai viedä lauluharrastuksessa ittensä äärirajoille et tulee se seesteinen mieli paineitten purkamisen jälkeen, ainaki viimeks tuli hyvin väsyny ja seesteinen olo ku laulaa luikautin kovvoo ja korkeelta.