IRC-Galleria

Koirahoitohommat taas tehty ja ostin eilen Vaajapörssistä
ensimmäisen Sentenced levyni ja totta kai sen missä miun henk. koht. biisi on:
The Cold White Light

Kuuntelin levyn läpi lukien sanotuksia samalla
(vaikka osan biiseistä olinki jo kuullu)
Voin sanoa et hyvä hankinta oli,
jopa tuntemattomiks jääneet biisit kuulosti hyvälle
sävellyksineen ja sanoituksineen.
Sanoitukset esim. You Are The One tai Guilt And Regret biisissä
oli jotain uskomatonta, todellinen ahaa-elämys
miten sanat täsmää ajatuksien kanssa joita ei saa ikinä sanottua,
koska ei vaa osaa puhua ns.

"There is only one way to come into this world,
but so many ways to leave"

Eilen tuntu et otin askeleen taaksepäin,
kiitos mutsin joka jälleen kerran auko päätään
ja muistutti miulle keskimmäisen lapsen asemasta
et miun pitäs vaa tyytyä!

Miks miun pittee olla väliinputooja
ja sisko ja veli saa olla niitä joita suositaan ja palvotaan plus niitten ei tarvii tyytyä?

Vittu et pikkasen rupes aggremittari kiihtymään
ja satanen kyl saatiin lasiin taas
et sen seurauksena melkein tapoin kännykän,
ku se rupes huutamaan tuttavan soittoon vastaessa BREEEEEEEEEE!
Eihä siinä onneks vika saatii pois ja korjattua simppelisti
ja Peikkoki vaa sano et:
"Ostaha sata kpl ressipalloja ja paisko niitä kännykän sijasta"

Mut anywho, tässä yritetty saada itteään kuntoon
ja miulla oli hyvä olo et ei ollu mitään draamaa ympärillä ym.
mikä ois vaikeuttanu asiaa
En ois voinu kuvitella et rakkaan lemmikin lähön jälkeen
tulis taas tuota vittumaista paskaa niskaan varottamatta,
vähemmästäki on ihan tolaltaan...

Onneks kuitenki Anttilassa oli Imaginaerum-elokuva hyllyssä
et sai ostettua senki omaan hyllyyn vihoin ja viimein plus katottua sen uudestaan, siitä on jo...
Noin puolisen vuotta ku mie katoin sen Hartwallilla herranjumala!
No eihä siinä, yhtä ihana se oli ku sillonki plus extrat oli parhautta
Olo ainaki parani elokuvan kattomisen myötä

Nonii tilanne on tämä et meseni kuoli sitten viimeinki tämän pakkosiirron myötä,
kaikesta asennuskikkailuyrityksistä ym. huolimatta miun KAIKKI yhteystiedot hävis mesen mukana (nähtävästi) ja Skype perseilee mesetunnuksilla kirjautumisella
(en tiiä olisiko sillä mahollisuus pelastaa kaikki sadat yhteystiedot)
ja tällä hetkellä miulla on VAAN kolmen hlön yhteystiedot
*tuskanen ohimohieronta* joten pliis lisätkää miut
(en osaa lisätä, olen yrittäny ettiä sitä kohtaa mut nyt en enää jaksa
ku tapellu noitten ohjelmien kanssa muutenki),
jos haluatte jatkossaki pitää kontaktia pikaviestimen avulla,
sähkis kyl löytyy tiedoista mut voin pistää sen tähänki:
iinamerianniina@hotmail.com


EDIT: YES, MIUN MESETIEDOT..... Huuuuuuuuhhhh, joo sain ne takasin

Nyt on päässy Utukin parempaan paikkaan...
Viehä terkkui sisarelles ja kahdelle muulleki vaaville




"Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin."

Uuufff, mikä uni
Jokin ihme universio Peter Panista, loppu vaa eros sillä
et Peter Panin poika tuli moikkaamaan rupsahtanutta Wendyä
(tais Peter ja Helinä sittenki päätyä yhteen ou god D:)
Sit Wendyä moikkas muutaman vuoden päästä Peter Panin lapsenlapsi tai jotain
ja lopuks tuli viel kolmas Peter Panin näkönen kersa
joka moikkas vain yhen kerran eikä sen jälkeen Wendy nähny/kuullu Neverlandiin liittyvää
ja Wendy sitten päätti luopua koko leluvarastostaan mitä se oli säilyttäny monta vuotta,
(en kylläkää muista minkä takia) syyksi sanoi koska on jo niin vanha eikä jaksa leikkiä niillä tai jotain :D hitto ku en muista unesta enempöö,
muistan ton lisäks Kapteeni Koukun laivan, meren ja talon jonka sisälläki kävin

Ehkä oli herätessä semmonen
"I am the voice of Never-Never-Land
The innocence, the dreams of every man
I am the empty crib of Peter Pan"-olo

Olipas mukavat bileet
Kuvaajalla oli jopa ruuhkahetkiä,
et kyl porukka halus niitä kuvia
vaikka edellinen jättiki tehtävät kokonaan
ja mie olin ihan uus ja outo tapaus :)
mut hyvä juttu se o vaa miulle!

Ykski nainen sano et hänellä on yks suosikkikuvaaja ja kuvien katsomisen jälkeen
(ku näytin mitä sain aikaseks)
hää sano et yletyn samalle tasolle hänen suosikkikuvaajansa kanssa :')
Ämätöörihä mie vaan oon, mut oha se mukava kuulla et joku tykkää otoksista

“It’s just human to fear pain, but you shouldn’t.
DonÂ’t be afraid to live. Live fully, love fully,
and then be really sad when the time comes.
But donÂ’t be afraid of the emotions.
Again, these are all really subjective opinions”

-Tuomas Holopainen-

Huomasinpa tossa pienessä unessa ollessa et en oo enää murehtinu nukkumaan mentäessä
niin paljo et ei ois saanu nukuttua,
se yleensä sitten vaatii soiton kaverille et saa purettua asiat pois

Toisaalta ku veli o täällä miu seurana viimesen työssäoppimisjakson ajan,
nii eipä oo ollu ns. liikaa aikaa murehtia asioita
ja vaikka välillä mietinki niitä viime vuoden tapahtumia nii ne ei jää vaivaamaan miuta
enkä tuu enää niin kuolettavan surulliseks niistä

Yks asia tietysti on joka pitäs selvittää ja puhua halki,
ettei kuilu kasva liian isoks,
sit on hankalampi puhumalla saada asiat kuntoon...
Sen aika ei oo viel, mut toivottavasti jossai lähitulevassa