Olen ja makaan vaan. Välillä itken.
Mieli on kuitenkin peloittavan rauhallinen ja olo seesteinen,
mutta kuitenkin niin tyhjä ja ontto.
Kuin puunrunko mikä on tyhjäksi koverrettu;
sisällä ei ole enää mitään, jäljellä vain kuori.
Äänet kaikuvat seinämiä pitkin, jättäen jälkeensä
päättymättömän hiljaisuuden, loputtoman
tyhjyyden tunteen ja voin lopultakin päästää irti.
Sulkea silmäni ja unohtaa.
Heidi