Olen ja makaan vaan. Välillä itken.
Mieli on kuitenkin peloittavan rauhallinen ja olo seesteinen,
mutta kuitenkin niin tyhjä ja ontto.
Kuin puunrunko mikä on tyhjäksi koverrettu;
sisällä ei ole enää mitään, jäljellä vain kuori.
Äänet kaikuvat seinämiä pitkin, jättäen jälkeensä
päättymättömän hiljaisuuden, loputtoman
tyhjyyden tunteen ja voin lopultakin päästää irti.
Sulkea silmäni ja unohtaa.
Heidi
Uusimmat blogimerkinnät
- Hymyilen 03.11.
- longing 23.10.
- [Ei aihetta] 20.10.
- [Ei aihetta] 13.10.
- nukkumaan nukkumaan 08.10.
- Porista 06.10.
- o31o2oo8 03.10.
- Ei kaikilla ihmisillä ole maailmassa merkity... 02.10.
- ARVOITUS: 29.09.
- Voi vittu!!! 23.09.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (48)
- ▶ marraskuu 2008 (1)
- ▶ lokakuu 2008 (8)
- ▶ syyskuu 2008 (8)
- ▶ elokuu 2008 (4)
- ▶ heinäkuu 2008 (5)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)
- ▶ toukokuu 2008 (3)
- ▶ huhtikuu 2008 (6)
- ▶ maaliskuu 2008 (5)
- ▶ helmikuu 2008 (4)
- ▶ tammikuu 2008 (3)
- ▶ 2007 (95)
- ▶ 2006 (23)