IRC-Galleria

Mä hymyilen ja mua itkettää. Ja taas hymyilen ja kikatan ääneen.
Nyt mä tien mitä tarkottaa kun tuntuu että nauru pulppuaa,
mulla on just sellanen olo.
Mä haluisin nyt olla sun kainalossa ja vaan katsoa sua.
Hymyillä ja silitellä sun hiuksia. Ajattelematta mitään sen enempää,
haluaisin vain että olisit tässä, nyt.

Hassua, miten selkeesti huomasin äsken,
että pahan jälkeen tulee hyvää.
Yksi paha ihminen hävisi mun elämästä,
niin tuli monta hyvää tilalle.
Ja onneksi kaikki vanhat ihanat ihmiset ovat säilyneet.
Ja kun pian tapaan taas ainakin yhden uuden ihmisen,
toivottavasti saan myös uuden ystävän.
Mä rakastan mun ystäviä ja keskusteluja heidän
kanssaan. Se on ehkä parasta. Keskustelu.

Tunnen itseni niin vapaaksi. Vapaaksi kaikista tunteista,
kaikista huolista. Just sellanen olo, että voi mennä vaan,
tehä mitä vaan ja olla vaan.
Ja niinhän mä meen ja teen. Ja nautin kaikesta kivasta,
koska mä päätin että nyt on mun vuoro, hih.

Mutta oikeesti, ollaanhan pullonpyöritystä jokukerta,
ollaanhan?? Ei kaikkea aina tarvii ottaa niin vakavasti,
vaikka aletaankin olee jo niin vanhoja :D
Vaiks kasvetaan isoiksi niin ei koskaan kasveta
aikuisiksi. Tai mä en ainaka haluu!
Onks pakko jossei taho???!!!

Niih juu, muistuttakaa että ostan uuden Blistexin.
Niitä puuttuu nyt yksi. Toivottavasti se kadonnut
löysi hyvän kodin.


<3 Heidi, koht 19weee ;)