IRC-Galleria

Mun alko jostai syystä tekee ihan hirmusti mieli simaa!!
Äitin tekemä sima aina vapun aikaan oli niin parasta <3
Paitsi ne hirveet rusinat siellä, iiy!! Mutta mistä mä nytte
saan simaa? Mahtaako äiti vielä tehä? Pitää kyllä soittaa ja
kysyä...

Ja jos joku vapaaehtoinen ketä tekee simaa haluaa lahjoittaa
mulle pullon tai pari, otan mielihyvin vastaan :) :)


Puuf.... Tänään oon kyllä puurtanu noiden työhakemusten kanssa ja
homma vaan jatkuu ja jatkuu... Jossei pian ala jotai kuuluu ni mä
myyn kaiken mitä mulla on ja otan Riiviön kanssa lennot johonki
ja hankin sitte sieltä duunia. Oon niin lopen kyllästynyt vaan olemaan.

Tällä hetkellä olis se paras hetki lähteä. Ei ole työtä, eikä miestä.
Eikä varsinkaan lasta. Pitäis vaan olla tarpeeks rohkee ja lähteä.
Mutta en usko että mä olen. En ainakaan nyt. Ehkä?

Haluisin voida hyvin, mutta mulla vaan jatkuu kohta kolmatta kuukautta
tää himmee tunne tossa rinnalla, että joku seisois siinä päällä ja
estäis mua hengittää. Ahdistaa. Eikä se oo henkistä, se on fyysistä.

Mun henkiset kivut alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Päivä päivältä mä
tunnen oloani paremmaksi, ihan pikkuriikkisen, mutta kuitenkin.
En sitten tiedä että voiko henkinen kipu itse muuttaa itsensä
fyysiseksi? Tai voihan ihmisen ruumis silloin huonosti kun
sielukin voi. Mutta parempi näin. Itse en aio korvata henkistä
kipua fyysisellä, mutta jos elimistö tekee sen itse, se sopii minulle.

Enää ei tee ees tiukkaa olla ilman tupakkaa. Lähinnä vaan oksettaa kun
haistan tupakan. Hirvee haju. En halua haista sille enään koskaan. En
halua että kukaan joutuu haistaan sitä mun takia. Varsinkaan en halua oman
lapsen haistavan, tai nähdä oman lapsen polttavan. Lainaan taas rakasta,
maailman parasta iskääni, joka sanoi minulle usein : "Mitä sä tota tupakkaa
poltat kun ei siitä mee ees tukka sekasin?!" Aina vastasin isille että,
lopetan sittenkun hänkin. Mutta ehkä tytär joskus on isäänsä viisaanpi,
toivon ainakin niin että olisin. Monessakin asiassa.

Mutta tiukkaa tekee olla ilman läheisyyttä. Se on välillä helvetin vaikeaa.
Mutta joskus ei ole vaihtoehtoja. Hetkellistä läheisyyttä juu ehkä sais,
mutta mä en halua sellasta. Mä haluan yhden ihmisen ketä mä voin halata,
kenen kainalossa voin nukkua ja kenen vierestä herätä. Sellasen kenen
lähellä on hyvä olla. Sellasen ketä välittää musta, sellasena kuin olen.
Mutta aina ei saa mitä haluaa, siksi pitääkin keskittyä muihin asioihin.

Ja ei, mä en puhunut kenestäkään tietystä ihmisestä, vaan yleisesti.

Mulla on halipula!!!!!

<3 possu