IRC-Galleria

No täytyy nyt ton edellisen viestin vastapainoks pistää vähä positiivisuutta. Tänää juttelin iskän kanssa ja se sano et on ilmottanu mut nyt sitte Egyptiin lähtiöiden listalle :DD Nyt ku joku taikois mulle vaan ne rahat?!?! xDD Noh.. iskä avittelee vähä... yo-lahjoista on säästössä vielä n.500€ säästin niitä koiraa varten, mut jos koira nyt 1000€ sijasta maksoki 200€ ni kai mä saan ne reissuun laittaa??? Syksyllä alkaa opintotuki juokseen( TOIVOTTAVASTI) ja ainahan siitä on mulle rahaa säästöö jääny (pihikö?!?!?!) Ja töitä kaivellaan KOKO ajan... Kesällä Mikon kanssa Thaimaahan (ehkä voi olla joku muuki maa... äkkilähöllä vaan) mutta Hannele maksaa matkan, eli vaan ruuat ja ostokset maksettavana... Eipä kuulosta oikeen työttömän arjelta joka ei raaski itelleen ees muotovaahtoo ostaa ku rahat nii vähissä, mut.. eipä voi mitää! Entistä säästäväisemmin elämään vaan! Milalle parasta ja itelle jotain paskaa johon jää varaa... *voivoi* Muutan toivettani... taikoisko joku mulle töitä?!?!

Jotta ei olis nii huono omatunto ja et muistais miks sitä nyt sit pihistelee... Kuva viime reissulta!! Nyt ei mennä vaan hylkyjä kahtelemaan vaan HAIskaloja!! xD xD Mielummin ehkä hylkyjä kahtelisin, hienompia eikä oo vaaraa tulle syödyks!! xD Mutta viimeks ku lähettii ni olin sitä mieltä, että mielummin vaan koralleja, koska niitten sisää ei voi jäädä jumiin... joten... aina se mieli voi muuttua xD xD

Nyt kun alkaa noi lumetki sulaan, pitää alkaa valmistautumaan lämpimiin kesäpäiviin ;) Mila on ainakin täysin valmis hurmaamaan jokaisen vastaantulevan kesälookillaan ;D ;D


Onneksi maailmassa on Mila! Jotain mukavaa sentään... Kaikki muu onkin mennyt päin *piip*
Tekis mieli tähän vaan vetää jumalaton kirosanojen ryöppy, kuvastais parhaiten viikonloppua ja varsinkin tätä päivää!! Niin pahalla päällä ja vihanen etten saa mitää fiksua ulos... joskus on parempi pitää siis suunsa kiinni...

Kyllä se aika vain menee nopeaa... Vasta hetki sitte olin hätää kärsimässä riiviömäisen-marsulta muistuttavan pennun kanssa!! Nyt se on sentää ihan normaalilta koiralta näyttävä riiviö xD Ei, tosiasiassa en voi ku kehua Milaa! Oppii asiat todella nopeasti ja myös todella avoin! Puliukonkin kävi tossa äsken pihalla moikkaamassa. Ainut missä olisi petraamissa olisi se, että Milakin muistaisi omistavansa korvat, niillä voisi kuunnella mitä se mamma koittaa sanoo/huutaa tuskissaan ku viipottaa vapaana menemään.. oisko se huutanu "tänne" ?!?! xD xD


Tässä Mila 12vko

Kuinka lyhyt puhelinsoitto voi taas sekoittaa pään... Jotenki ei voi kun ihmetellä ihmisen julmuutta ja itsekkyyttä! Miten sitä voisi itse auttaa rakasta ihmistä tämän pahassa olossa? Oon jotenki täysin neuvoton... Nyt toivoisin taas, että aikaa voisi kelata pikakelauksella eteenpäin, jotta näkisi miten tästäkin tilanteesta selvitään... Tahtoisin niin auttaa, mutta en osaa... :/

eilen oli kyllä pitkästä aikaa tosi mukavaa! Sai rentouduttuaki... Ei noita ihmisiä voi kukaan vaan korvata... Siniäki oli ollu suurempi ikävä mitä oli tajunnutkaan...

Harmi vain, että autosta hajos vetoakseli(ko)?? En nyt oikein tajunnu vaikka Mikko mulle kovasti selittiki xD

Mila oli myös reippaampi mitä olisin suurimmissa unelmissanikaan voinu toivoo!! Uskomaton pentu!! Talo täynnä outoja ihmisiä, yleensä Mila ois ollu tuohon aikaan illasta jo täysin nukkumassa ja silti tyttö vaan reippaana kävi moikkaamassa kaikkia häntä heiluen. ^^

Miks elämän pitää olla nii vaikeeta ja monimutkasta...?

Kustantaisko joku mulle reissun Hurghaadaan?? Ja hiusten ruskeeks värjäämisen? Ja siirtäis aikaa, että olis kesä!?!

*kiitos* ^-^

En voi ymmärtää miksi sen pitää sattua näin paljon!?!
Ollaan taas Milan kanssa kaksistaan. Juuri kun alkoi saada itseään kasaan ja nauttimaan "perhe-elämästä", revittiin se taas kappaleiksi. En voi sanoin kuvailla kuinka se raastaa...

Mila on ihan äimänä. Äsken lattialla istuessamme sille tuli pieni paniikin poikanen... "mamma, sussahan on vuoto..." Koirat ovat onnellisempia kuin tietävätkään... ne eivät osaa itkeä...

Olet tuonut elämääni valon... vihdoinkin...

Tosiaan, musta on tullu täysin erakko! Tajusin just, että ku koulut lopetin en oo pitäny KEHENKÄÄN yhteyttä!! Istun vaan kotona ja käväsen ulkona!! Nytki ku Mila on tullu ja on ollu pakko käyä pihalla tajusin kuinka monta päivää ennen Milaa istuin vaan kotona koneella ja kirjaa lukemassa. Aika masentavaa etten sanois. Nyt sit ku tietää ettei voi moneen viikkoon vielä kunnolla mihinkää lähtiä ku vauva ei osaa olla yksin, ahistaa... Haluis vaan mennä moikkaileen ihmisiä, pyöriin aivottomana kaupungille... Mutta ei voi...

Tänää Mila on opetellu olemaan eristyksissä portin (pyykkiteline xD) avulla eteisessä ja keittiössä. On ollu sielä nyt koko päivän (tietysti oon leikittäny sitä sielä, antanu ruokaa, putsannu pissat jotka on päässy sisälle ja käyttäny ulkona) Mutta ajatuksena on tehdä tuosta tilasta Milalle nyt tuttu ja turvallinen, koska tulee olemaan sielä sit aina ku joutuu olemaan yksin. Ennen ku osaa olla tuola, en voi kunnolla alkaa opettaa sitä olemaan yksin ja niin kauan olen neljän seinän ja pihan vanki!

Äiti tulee tänää kahtoo Milaa siks aikaa, et pääsen ees kaupassa pyörähtää! On se vaan kummallista miten siitäki tulee erakon päivän kohokohta?!?

noh... onneks nyt on sentää Mila. Miettii vaan montako viikkoo olin oikeesti yksin, ilman minkäänlaista kontaktia ihmisiin...