Multaa niiden alla, kynsien, jotka raapivat silloin joskus ulospääsyä, vapautusta, jostakin mistä ei ymmärtänyt paskan vittuakaan... Sormet, niin kovat, ne olivat olleet liian kauan jossakin kylmässä, liian lämpimässä tai jotain, kukaan ei koskaan tiennyt mitä niille oli tapahtunut... Kämmen ja kämmenselkä olivat yhtä likaisia kuin henkilön taustakin, täynnä paskaa, likaa, viiltoja, tippoja yms. Hitaasti se kohoaa... Se on käsi, kenen, omasi, äitisi, isäsi? Mitä väliä kuitenkaan! Sillä on vasta jonkinlainen kun joku niistä käsistä, jotka on maahan upotettu, nousee...