Voi kyllä sanoa, että olin eilen ehkä omituisimmalla keikalla, missä oon ikinä ollu. Ensimmäiset epäilykset keikan laadusta heräsivät, kun lippuja ostettaessa lippuun oli merkitty ISTUMAPAIKKA. Keikkapaikkana oli nääs kesäteatteri, mutta en silti ajatellut, että kukaan järjestäjä voi todella laittaa Ari Koivusen keikalle perjantai-iltana istumapaikkoja.
Valitettavasti asia oli kuitenkin juuri niin, eikä istuminen puisella penkillä ollut vielä edes pahinta. Ihmiset olivat jostain saaneet päähänsä, että kyseessä oli mukava perhetapahtuma; paikka oli täynnä perheitä pienine lapsineen ja nuorison keski-ikä hipoi varmasti korkeintaan 10 vuotta. Lämppäri-bändi oli jokin paikallinen, ei ollenkaan hassumpi, bändi, jonka aikana aloin tuntea myötähäpeää niin esiintyjää, kuin Ari Koivusen tulevaa esiintymistä kohtaan. Olosuhteet olivat kuin Kiuruveden iltatorilla; ihmiset istuvat ja tuijottavat penkeiltä. Paikan ala-asteikäset pikkutytöt availivat ääniään kirkuen kimeästi jokaisen biisin jälkeen. Tunsin pakokauhua.Ei tämä voi olla mahdollista. Lämppäribändin laulaja erehtyi esiintymisensä jälkeen jäämään tupakalle lavan reunustalle. Se oli paha virhe. Äkkiä hän oli valtavan pikkutyttölauman ympäröimä. Varmaan sinäänsä ihan hieno tunne nousta äkkiä tuikituntemattomasta sellaiseen suosioon, että saa jakaa nimmareita kynä suuhuten =)).
Ari nousee lavalle.Desibelit nousevat kattoon, ihmiset nousevat seisomaan ja pikkutytöt työntävät itsensä kiinni lavaan. Mietin, ehkä tää ei ookkaan niin kauheeta. Heti alusta huomaa, että Ari on saanut taakseen yllättävän kovan livebändin, näyttää siltä kun pojat ois soittanee yhessä pitempään kuin muutaman kuukauden, soitto yhdistettynä Arin loistavaan ääneen ja lavaesiintymiseen toimii kuin Pekan ja Markuksen vinkut :). Johtuen ehkä ihailevasta tiukasta katseestani tai siitä että olen etualalla muita päätä pitempi ja ehkä ainut yli 15, mutta alle 40 vuotias, saan Arilta toisen biisin kohdalla hymyn ja silmäniskun. Aah, ei tää oo sittenkään ollenkaan hassumpaa :D. Keikan edetessä saa huomata, että pikkutytöt osaa aina yllättää. ''ARI OTA PAITA POIS''-huudettuna alle 10-vuotiaan suusta saa väkisin Arinkin nauramaan. Keikan suurin pettymys ehkä olikin, että PAITA EI LÄHTENY. ''Täällähän on puolet niin nuoria, että ei passaa. Se ei oo lasten katottavaa se''.
Puolessa välissä keikkaa, meinas tärykalvot puhjeta. Mun ja Ellin taakse nousee penkille seisomaan semmonen kolmen pikkutytön kopla, joista lähti niin kimeä ääni että ei jumalauta. Enkä oo ikinä kuullu niin rumaa englantia, kun niitten suusta. Ehkä rankinta kaikista oli meidän eessä semmoset pari pienokaista, jotka yhtäkkiä huus ''SOITTAKAA PARANOID''.Katoin että mitä vittua, ei ei ei ei ei. Ne oli varmaan kaikki lukenee jonkun ''hevikeikan käytösoppaan''.Mietinkin alussa, että pitäskö pistää kunnon moshpitti pystyyn sinne etualalle, musta tuntuu, että Ariki ois tykänny xDD
Ari kyllä otti yleisönsä huomioon ihan joka kohassa, ei ees juonu giniä sillee että näky ja uskals jopa laskeutua siihen yleisön sekaan. Oli aika söpöä kahtoa, kun se sitten irrotteli niitä pikkusormia sen paidasta:) mutta ei sekään voinu ihan täysin olla piruilematta tälle nuorelle yleisölle. Keikan loppupuolella Ari ilmoitti antavansa puhelinnumeron, johon se vastais ja siltä sais kysyä mitä vaan. Oli aika ihana näky, kun sadat pikkutytöt kaivaa kännykkäänsä paniikissa esille ja mun takaa kuuluu ''Mää tallennan sen nimellä Ari sydänsydänsydänsydän''.ihkua.
Kaikenkaikkiaan itse esiintyminen oli kyllä aivan älyttömän loistava. Kaihoisasti ajattelin, että millaista olisi ollut nähä tuo jossain Teatrialla pienessä nousuhumalassa :D oisin varmaan pyörtyny. Oli myös aika nautinnollista nähä, kun Ari heittää hikisen pyyhkeensä yleisöön ja keski-ikäiset naiset kaatuu hypätessään sen perään. On se Ari sen verran ihku, että kannattaa ilmeisesti sen hien perässä tehä ilmalento xD Niin ilmeisesti myös takana olleiden tyttöjen mielestä. Lopputokaisuna keikan jälkeen kuuluu ''eihän me muistettu syyä ees karkkia''.