kiva keksintö tämä päiväkirja.. voi purkaa tunteita, jotka sisintä kalvaa... en haluu vanheta yksin Tupsukkani kanssa.. heh ;)
ps. leivoin juuri omenapiirakkaa.. tupsu meinasi polttaa pikkuiset tassunsa ku niin innostui hassusta vuuasta.. heheh. nyt menen janikan kans iltakävelylle kun ei tuo kissakaan osaa puhua. voih, miten ihminen tarvitsee toista <3 kiitos jansku että olet olemas!!! sie olet rakas!