Valo
Seison yksin
kuin aavalla merenrannalla
jossa ei ääriä näy
aallot viistävät jalkojeni pohjaa
viileä syvyys viilettää allani
Kaunis äärettömyys edessäni
tähdet laulavat ylläni
elämistä kaukaisista,
ikuisista
En koe muuta kuin tuulen kasvoillani
etääntyvän horisontin
tila lähenee
suurenee
ja samalla hämärtyy
mutta rytmi vie
kantaa läpi aallokon
Lennän läpi unelmieni,
kosken peltoja
hipaisen puiden latvoja
työnnän sormeni veden pintaan
se halkoo vettä
pisarat leikkivät kilpaa tähtien kanssa
kaikki on raikasta
kaikki on vapaata
kaikki on unta
-Sakari Mäkelä