IRC-Galleria

Askelten kuviteltu ääni, kaikui tyhjillä kaduilla.
Verhot ikkuinoissa, suojelemassa lapsien uteliaita silmiä.
Pimeän painostus sai jokaisen tuntemaan itsensä pelokkaaksi.
Nukkuvat heräsivät kuiskauksiin, joita ei ollut olemassa.
Hiljaisuus, jota ei pystynyt rikkomaan.
Jännitys, jonka jälkeen hiipi hyytävä kylmyys, jokaiseen sielun sopukkaan.

Hyppy ja toinen.
Iloinen hymy.
Pyörähdys, ympäri ympäri.
Lentävä askel, toinen.
Jalka käytävän reunan täyttävät pienet hiipivat, kevyesti hyppivät askeleet.
Onnesta loistavat silmät.
Mustat pitkät hiukset tanssivat tuulessa kilpaa, mustan mekon kanssa.
Tyttöä ei pelota, vaikka ihonsa hohtaa kalpeutta.

Hahmo tytön vierellä, hyppelehtii varomattomammin.
Kaatui melkein, tasapainossa kuitenkin aina vain pysyy.
Ilkeä, viekas hymy.
Vihaa kuvastavat silmät.
Häntä kiemurtelee hyppyjen tahdissa.
Terävä kärki on ilmassa kokoajan, ei olento anna häntänsä maata koskettaa.
Lyhyet sarvet heiluvat ilmassa, kuin kertoen, että ne iskevät kohta.
Punainen iho on kuin musta kireä harso.

"Miksi meidän täytyy tanssia varjoissa? Kuu on tänä yönä niin kaunis."
"Meidän täytyy. Emme kuulu tänne, emme oikeasti."
"Miksi emme voi jäädä, miksi pitää aina päästä eteen päin?"
"Emme vain voi. Meitä tarvitaan muualla."
"Mutta miksi emme voi elää tavallista elämää? Tämä maailma on niin kaunis."
"Emme vain voi. Meillä on oma tehtävämme."
"Miksi meidän täytyy tanssia? Emmekö me saisi lentää."
"Se on niin, kuin on. Minä en sitä päättänyt."
"Mutta miksi..."
"Niin se vain nyt on, ole hiljaa ja tanssi."

Hetken hiljaisuus, joka tuntuu pahalta.
Tytön silmissä kiiltävät tukahdettujen kyyneleiden vangitut sielut.
Olento vilkaisee tyttöä, inholla.
Tyttö henkäisee.

"Olemmeko me aina ystäviä?"
"Kyllä."
"Miksi?"
"Koska niin on päätetty."
"Oletko sinä paha?"
"Ei."
"Kuka on paha?"
"Sinä."
"Miksi?"
"Jonkun täytyy olla."
"Enkö minä saisi olla hyvä?"
"Et."
"Miksi?"
"Koska minä olen."

Mustasieluinen tyttö tanssii varjoissa, piru ystävänään.