IRC-Galleria

Mä olin niin pitkään miettiny, miltä sun elämä tuntuis. Miten pystyit siihen.
Saisinko joskus kokeilla samaa? Miksei meillä ollut 9 elämää elettävänä, miksei voinut vain kokeilla eri tapoja.
Tahtoisin tietää miltä elämäsi tuntuu, tahtoisin kokea saman. Tahtoisin tuntea kaiken kauheuden, kaiken säälin ja kaiken rakkauden, jotka ovat syntyneet sisällesi tunteina.
Mä en voi kertoa sun tarinaa, mä en voi kokea sitä, vaikka toivoisin. Mä en edes nää silmilläni samaa kuin sä.
En voi edes kertoa sun tarinaasi oikein. En voi edes tietää loppua.
Tein sen kuitenkin. Omasta tahdostani, sinun pyynnöstäsi. Älä unohda meitä, jotka välittää.


Ei ne mua enää tavallisena pitäny. Aina oli keksiny jotain pilkkaavia nimiä. Epäilemättä kaverinikin saattoivat nauraa selkäni takana. Ihan kuin olisin siitä välittänyt.
En oo varma mistä se lähti, se ei ollu sama syy ku kaikilla muilla.
Paha olo.
Onhan se aika teiniä, mut mä en pystyny muuta ku satuttaa itteeni, ketä muutakaan?
– Mitä sä kirjotat? kuului olkani takaa ystäväni ääni. Ihan kaunis tyttö, aina iloinen ja pirteä. Paras ystäväni ja luokkatoverini, viimeiset 9 vuotta.
– Juttua, tokaisin hänelle ehkä hieman ilkeästi. Mä en voinut itelleni mitään.
– Piirrä jotain mulle? sanoi mun luokkalainen. Huokaisin tylsistyneenä ja kysyin mitä minun pitäisi piirtää.
Onhan se ihan kiva, ku ees jotain asiaa mussa arvostetaan. Viel sitä asiaa mikä on mulle tärkee ja millä ilmasen tunteitani, jos en niitä itteeni ilmase.
Piirsin nopean kuvan tytöstä, kellä oli kirkkaan punanen mekko ja, joka hymyili mulle suullaan ja silmillään. Se oli osa mun unelmaa. Vähintään mulle luotua unelmaa.
Mulla oli vielä pari tuntia koulua, mut mä en halunnu mennä kotiin.

I'll take your crystal ball
and make this crystal clear, that i won't stand back
and i won't drown right here
i'll never wait
i'll make a million mistakes
but to be content is to be a disgrace

Punamekkosesta tytöstä on jo puol vuotta. Mä oon joutunu käymään kaikki maailman psykologit ja psykiatrit läpi.
Yks mun kaveri sanoo et oon kokoajan ihan sekasin, mut mitä muutakaan tällä lääkityksellä? Osaankohan mä ikinä elää ilman sitä.
Tää on vika vuos pakollista koulua. Musta tuntuu, et tulevaisuudella ei oo mulle mitään. Se vaan odottaa mua suu auki, jossain tulevaisuudessa ja sit kun pääsen sinne, se ahmasee mut kokonaisena, enkä tiiä enää tuliko musta terve.
Mä tuhlasin mun aikaa ja voimavaroja. Niinku kaikki muutki. Mulla vaan niitä oli mennyt paljon enemmän, ku useilla muilla.
Se ei silti oikeuttanu mua lopettaa syömistä. Jotkut sanoo, et mä koitin sillä todistaa jotain tai kerätä huomiota. Mut ne ei varmaan koskaan oo ajatellu miten pahaolo mulla on ja oli. Ainainen oksennustauti, joka ilmaantui kun ruoka tuotiin nenän eteen.

restless, faceless,
you've lost your mind
faithless, tortured,
you've lost your mind

Mulle sanottiin et mä oon sekasin. Ne oli meijän luokkalaiset. Huvikseni kirjotin, että musta tulee ”isona” sarjamurhaaja, tai et oisin mielisairaalas tai jo kuollu. Mun huvikseni on sitä, et uskon ton olevan totta ja nyt ihmiset järkytty.
Se on mun suurimpia huveja, järkyttää ihmisiä.
Luokan yks ärsyttävimmistä tytöistä järkytty pahasti ku kuuli et oon matkannu ympäri laitoksia ja ollu hoidettavana.
”Ei meijän luokalla voi olla tommosia” -tyylillä. Hankkis tosissaan aivot.

they crawl in your head
they dig in your bones if you let them, they wont let go
they have no hope
they have no soul if you let them they'll take yours

”Tappasin itteni joko jollain lääkkeil tai hyppäisin tyyliin junan alle. Jossain keskellä keskustaa tai jotain, oon niin ihQ et haluisin järkyttää kaikkia. Ehkä auton alle, keskustassa. Tai sitten hyppäisin jostain korkeelta ikkunan läpi.
Sit jos jäisin auton alle niin ois hienoo et kuuntelisin Dope Stars Inc. :ien I'm overdrivenia. :''D
Tai sit jotain niin vitun ironista, joku Sixx A.M. :n Accidents can happen.
Oon miettiny et kuuntelisin musaa ja stoppaisin sen sit siihen kun melkein kuolen. ^^”
Näin me naurettiin kaverin kanssa, mun itsemurha-ajatuksille.

you think it feels better on the other side
cause their grass is green and your grass is diseased
every day drowns in lethargy but to be content is to burn your wings

Liian useet ihmiset tietää, et miltä tuntuu ku on ihmisiä ympärillä, mut tuntuu et ei oo ketään jolle puhua, ja on sen takia yksinäistä. Miks niin moni tuntee tällai? Tai sit ne on vaan suomalaisia.
Mä olen ilkeä. Tai no en oikeastaan, sanonpähän nyt vaan suoran mielipiteeni asiasta, ku asiasta. Jos en jostain tykkää, ni ei voi mitään. Ja mä en pidä itestäni. Enkä maailmasta. Enkä elämästä. Riittikö perusteluiks?

when you die you want the world to remember you for who you really are
and when you die you want to love yourself cause you'll be all alone

Mä tuhlaan mun energioita pukeutumiseen, meikkaamiseen, kynsien lakkaamiseen ja tyylin rakentamiseen. Milloin nyt ihminen oliskaan epäitsekäs. Mun huonoin taulu on peili. Mä en kestä kattoo itteeni.
Kaveritki saa halatessaan kädet mun ympäri kaks kertaa, ja se on pelottavaa.
Mä olen dramaattinen ja näkyvä.
Mun musiikki, meikit ja vaatteet seuraa samaa teemaa.

they crawl in your head
they dig in your bones if you let them, they wont let go
they have no hope
they have no soul if you let them they'll take yours
they crawl in your head
don't fear the unknown, cause you'll let the unkown take control
so let yourself go, and let yourself grow don't you let them dig you a hole

Lehdessä kerrottiin: Tyttö nuori ja elämäniloinen, teki itsemurhan tuntemattomasta syystä. Tyttö hyppäsi Helsingin Tennispalatsin ylemmän kerroksen lasin läpi, ja varmisti kuolemansa myös lääkkeillä, vaikka pudotus oli tarpeeksi korkea tappamaan.
Poliisit eivät epäile murhaa.
Ainoa mikä voisi auttaa löytämään syyn itsemurhaan on kappale, jota tyttö mitä ilmeisemmin kuunteli mp3:sestaan samaan aikaan kuin hyppäsi, mutta juuri ennen kohtaamista maan kanssa hän ehti painaa pausea.
Madina Lake - River People

restless, faceless,
you've lost your mind
faithless, tortured,
you've lost your mind

Mikä meni oikein? Mikä väärin?
Huom! Ei ole tosi tarina, mutta päähenkilö kuvaa oikeata ihmistä.
Oot ihana.