IRC-Galleria

Susi

Katsoin kaukaisuuteen, kun seisoin kukkulan laella. Siellä tuoksui kanerva. Varis lennähti pääni päällä olevalle oksalle. Mikään ei kiinnittänyt minuun huomiota, olin sulautunut luontoon täydellisesti. Eläimet eivät välittäneet minusta.
Haistelin ilmaa ja kuuntelin luonnon ääniä. Olin kaukana sivistyksestä, metsän keskellä olevalla kukkulalla, jolla ei kasvanut kuin muutama mänty.
Istuin jalat ristissä heinikon seassa, haisten punkki- sekä hyttyskarkotteelta.
Liikahdin hieman, mutta kuitenkin niin että heinikko kahisi hieman ja varis kiinnitti minuun huomiota, mutta ei lentänyt pois, vaan jäi katsomaan minua kummastuneena. Katsoin varista, joka alkoi raakkua, kuin iloiten siitä etten hätistänyt sitä pois.
Luonto tuntui ymmärtävän minua ja minä sitä.
Yhtäkkiä kuulin takaani rapinaa ja säikähdin. Käännyin hitaasti katsomaan mikä siellä piti ääntä.
Näin vain keltaiset silmät, jotka tuijottivat minua vadelmapensaikosta. Käännyin takaisin katsomaan maisemaa, jonka näin paikaltani.
Minua ei pelottanut vaikka otus sesoikin takanani enkä tiennyt edes sitä, että mikä se on. Sekin haisteli ilmaa. Kuulin taas rapinaa ja käännyin katsomaan uudestaan. Eläin astui ulos pusikosta ja tunnistin sen sudeksi. Varis lennähti säikähtäneenä pois oksaltaan. Käännyin taas katsomaan maisemaa.
Tunsin kuinka susi tuijotti minua, lumoavilla silmillään. Vaikka en ymmärtänyt sitä kunnolla, tunsin sen ihmettelevän minua, sillä en juossut pakoon tai tehnyt muitakaan pelkäävän eläimen elkeitä.
Ehkä se johtui siitä, että olin sopeutunut luontoon ja ehkä taas siitä, että mitä olen ihminen. Luulisin että molemmat asiat vaikuttivat siihen.
Olin sen mielestä outo ilmestys ja tunnuin luultavasti todella ystävälliseltä, sillä susi lähestyi minua rauhallisesti, ei hyökkäävästi vaan uteliaasti.
Haistoin suden tuoksun, se oli naaras ja sllä oli varmaankin jossain pusikossa pentuja, jotka olisvat tähän aikaan kesästä jo niin isoja, että ne voisi jättää yksin.
Jostain kaukaa kuului huuhkajan huhuilua, ilta saapui hiitaasti ja kauniisti.
Susi istui viereeni rauhallisena ja nuuski minua kostealla kuonollaan, jossa oli hieman multaa.
Aurinko alkoi laskea ja minä istuin yhä samassa asennossa ja samassa paikassa kuin aamulla.
Taivas oli auringon värjäämänä kauniin punainen ja oranssi. Minä ja susi vain istuimme ja katsoimme auringon laskua kuin lumottuina. Ympäriltä kuului pientä surinaa, jonka aiheuttivat loppu suven hyttyset.
Kun kuu nousi taivaalle susi naaras alkoi ulvomaan kuuta, kuin pyytääkseen jotain. Tai ehkä se vain huusi pentuja paikalleen. Saattoihan susi ulvoa molempia.
Vadelmien seasta hiipi esiin kolme sutta, naaraan pennut. Ne näyttivät jo täysi kasvuisilta, mutta niiden silmät huokuivat nuoruuden intoa ja pentumaisia leikkejä.
Kaikki kolme vakavoituivat, kun ne näkivät minut. Äiti susi aisti sen ja ulvoi hieman lisää, kuin kertoakseen pennuille, ett minusta ei ole vaaraa. Pentujen leikkisyys palasi ja ne hyökkäsivat oikopäätä reppuni luo, joka oli vieressäni. Käänsin katseeni niihin ja hymyilin. Ne tuntuivat hymyilevat takaisin.
Otin repun rauhallisesti pois pennuilta, jotka hieman säikähtivät tästä ja perääntyivät. Mutta kun avasin repun ja kaivoin sieltä voileipiä ja makkaraa, näin taas innon niiden silmissä.
Makkaroita oli neljä, olin osannut odottaa jotain tämän tapaista, en tiedä miten.
Annoin äiti sudelle ensin ja sen jälkeen pennuille, jotka eivät edes riidelleet niistä kolmestä mitkä niille annoin. Äiti susi söi rauhallisena ja pennut innoissaan. Tunnema oli iloinen ja ympäriltä kuului yön ääniä.
Samalla kun söin omaa voileipääni, pennut kisailivat jostain. Kai äidin antamasta pienestä makkaran palasta. Lopulta eräs niistä toi sen minulle, kuin haluten että minä saan päättää kenelle heistä sen annan. Jaoin sen kolmeen osaan ja annoin jokaiselle palasen. Äiti susi katsoi minua, kuin hymyillen.
Jokainen meistä viidestä alkoi osoittaa väsymyksen merkkejä, kun kello oli noin viisitoista yli kolme yöllä.
Pennut nukahtivat ympärilleni yksi kerrallaan, jonka jälkeen minä nukahdin nojaten makaavaan äiti suteen.
Näin unta siitä että olin susi ja telmin näiden pentu susien kanssa. Ymmärsin luontoa ja susia täydellisesti. Herätessäni huomasin hymyileväni, olin onnellinen.
Aamukasteen tuoksu tunkeutui nenääni ja jokin tuntematon lintu lauloin kaunista laulua, jossa ei ollut tiettyä sävelmää pohjana. Nojasin yhä äiti suteen, joka oli hereillä. Pennut olivat aivan lähellä leikkimässä. Noustessani istumaan pennut kaatoivat minut uudestaan maahan, ne halusvat leikkiä.
Leikin pentujen kanssa, niin kauan että kun älysin vihdoin herätä ihmisten todellisuuteen oli kello valmaan jo kuusi. Päätin lähteä kotiin.
Lähtö tunnelma oli haikea, jokainen susista nuolaisi minua kerran poskelle. Itkin ja sudet tuntuivat myös itkevän. Tämä oli ikimuistoinen päivä ja yö.

Tämän jälkeen rakennutin hirsimökin kukkulan juurelle ja leikin usein susien kanssa. Annoin jokaiselle nimenkin. Äiti sudelle annoin nimen Safir ja pennuolle Topaz, Krystal ja Rubin. Nimet tulivat timanteista, sillä nämä sudet oivat elämäni rikkauksia.