IRC-Galleria

Tuuli liehuttaa ihmisten hiuksia, saaden ne lentämään, tanssimaan.
Aurinko katsoo väsyneenä puiden lehtiä, jotka varastavat osan sen väreistä. Huokaisee, vierähtäen lopulta horisontin taa, jättäen taakseen purppuran värjäämät pilvet ja tulevan kylmän yön.
Halla puree lehtiä, ruohon korsia sekä aikaisten ihmisten punaisia poskia. Hengitys höyryää kohti taivasta, ja muutamaa pilveä.
Kirkas, kuulas, kylmyys huokuu taivaasta, joka hohtaa jäätävää sinisyyttään.
Vesi lammikoa murtaneet jalat hytisevät nyt kylmästä. Lammikko on kohta taas pienen luistinradan peittämä.
Ilmassa tuoksuu lehdiltä ja kosteudelta. Se saa ihmiset pakenemaan nopeasti sisälle ja tuijottamaan taivaisiin.
Jos nyt lunta sataisi, toivo kaikuu ilmassa. Lehdet kateellisina lentävät alas puista, yrittäen koota tuulen avulla omia piirileikkejään.
Kohmeisen vihreä ruoho peittyy lehdistä, jotka tahtoivat innoissaan alas.
Ihmiset voivat hetkeksi pysähtyä, katsoa ympärilleen ja jatkaa matkaa. Tuskin.
Mielessään tanssivat läpi oranssin syksyn kohti pimeää, mutta valkoista talvea.