IRC-Galleria

Jos kaikki aamut Taran kanssa olisivat tällaisia, voisin todella sanoa oppivani rakastamaan sitä otusta. En siis tarkoita hyvin menemisellä vain sitä, että se teki mitä pyysin, vaan että se oli oikeasti vastaanottavainen ja malttoi odottaa, vaikka leikin Paroninkin kanssa välissä, ei sohottanut koko ajan johonkin suuntaan, ja oli silti erittäin positiivisella mielellä, ei lainkaan kapinoinut vastaan.

Mutta kyllähän siinä negatiivistakin oli, ehkä minulla vain on pitkästä aikaa hyvä päivä, etten huomaa sitä. Mutta alan kyllä uskoa, että me saamme välimme siihen kuntoon tuon oranssin karvakasan kanssa, että kykenemme sitten asumaan saman katon alla.