Niin irrallaan
Me ollaan, Ettei meistä koskaan yhtä saa
Enkä tiedä
Kumpi meistä ensin irroittaa
Jos jaksaisinkin uskoa Et olen vahvempi huomenna Ja aivan tarpeeks onnellinen ilman sinua
Mut sä oot liikaa kaikkea
Ja mul on liikaa tunteita Ne kaikki kasvattaa vain valheellista toivoa
Ei pitäis olla vaikeaa
Laittaa kengät jalkaan, liikahtaa
Mut jokin pitää otteessaan