Näin taas jotenki vähä hämyy unta. Olin splättää (värikuulasotaa) metsässä meijän futisjoukkueen kans. Sit olin yhen suojan takana aika kauan. Sit päätin et lähen hyökkää, liikuin varovasti, sormi liipasimella... En löytänyt ketään. Koko paikka oli tyhjentynyt ihmisistä ja paikka ikään kuin siivottu talvea varten tasaiseksi.
Paikka oli metsän keskellä ja lähin etsimään ihmisiä. Löysinkin mummon taluttamasta koiraa, koitin kysyä että missä olen, niin hän sanoi, että kyllä tässä nyt Lapissa ollaan. Koitin kysyä suuntaa, että mihin pitää lähteä, että pääsee kaupunkiin ja sieltä jollain sitten takas Espooseen päin. Pääsin johonkin Lapin kaupunkiin ja näin siellä Janne Saarisen (pelaaja FC Hongasta) hän moikkasi minua, ihan kuin olisin tuntenut paremminkin. No siinä sitten käveltii ja näin pois päin. Janne oli ollut baarissa, en kysynyt miksi ja kiroi englannin kielellä tehtyjä liikenneympyröitä, joista yksi oli onneksi jo purettu.
Saarisen kuski odotti Jannea ja kysyin, että pääsisin mukaan. Kuski ei ollut mikään maailman kivoin ja ajoi aika kovaa. Autossa juteltiin kaikkea.
Matka kesti jokin 10 minuuttia ja olimme Espoossa. Janne asui hotellissa (oikeasti ne talot ovat kuin kanakoppeja ja nämä ovat oikeastikkin olemassa) ja kertoi että hänelle riittää huonompikin asunto.
Odotin bussipysäkillä bussia kotiin (olin väärällä puolella tietä). Yksi bussi ajoi väärin reitiltään ja meinasin mennä siihen, mutta en sitten mennyt.
Joo, eli tällast täl kertaa.