IRC-Galleria

Tänään on ikäväpäivä. Ei Ikävä Päivä vaan Ikäväpäivä. Mulla on/tulee kamala ikävä. Mulla on ikävä sitä mun aikasemmin mainitsemaa kissaa, Misua, koska sain käsiini sen kuvan. Se on siinä mun sängyssä. Ja äitin nalleki sylissä. Huoh.

Mulla tulee ikävä joitain mun luokkalaisia. Ne on syy, miks on jaksanu käydä koulua viimeset kolme vuotta. Kuulkaa... Teiän keskellä on mun ollu helvetin hyvä elää. :) Kiitos.

Mulla on ikävä mun ystäviä. Tuntuu, että kaikki karkaa jonnekin, kaikki lähtee eri suuntiin. Yhtäkkiä sitä joutuuki yksin keskelle jotain, kaikilla muilla on elämä jossain muualla. Ainahan tulee uutta jengiä kuvioihin. Mut ei se tarkota että vanhat lähtis sydämestä.




Toki tää kuuluu elämään. Mut tää on niin.. Katkeraa. Mä oon huono luopumaan asioista ja ihmisistä. Kiinnyn helposti. Ja sitte ku ne yritetään viedä multa... Ei. Aina ku saan jotain uutta tai tutustun uuteen ihmiseen, pistän sen hellästi talteen sydämeeni ja siellä se lämmittää mun päiviä.
Niinpä niin. Sitten kun niitä asioita sieltä riistetään, tulee kylmä.

Toi on muuten ihan kirjaimellisesti totta. Jos oon surullinen/liikuttunut/erittäin vihainen, tulee kylmänväreet. Useimmilla tulee ajatellessa jotain ihanaa tai pelottavaa?



I wish I had a Timemachine.
I would hug all the important people, and for those, who I don't like, I would say sorry and smile.
I wish I had a Timemachine.
I would come to you and stay close 'till the sun rises again and I feel okay.
I wish I had a Timemachine.
I wish
I wish.
I wish.
You can wish too. It doesn't cost.

~