kuuletko sen vastustamattoman kutsun?
tunnetko sen vastustamattoman tuoksun?
se kulkee sieraimiasi pitkin kieleen
muotoilet tuoksun kielelläsi
mikä ihana maku, suorastaan taivaallinen,
täydellisyyttä hipova, ellei jopa täydellinen
joku vaatii sinua jatkamaan
täydellinen maku tuntuu huumaavan sinut kokonaan
haluaisit uida siinä
olet kuin kala, tunnet itsesi kalaksi
sinä todella kuulut sinne
uit ja uit ja uit.
uit pitkään
kysyn: etkö jo väsy? eikö tuo jo riitä?
ei. sinä haluat jatkaa, sinulla on pakkomielle.
täytyyhän minun ymmärtää,
ja tottakai minä ymmärrän
en voi noita silmiä kai ikinä unohtaa..
nytkin ne silmät loistavat kirkkautta, ihailua, rohkeutta ja lämpöä,
mutta ne eivät loista minulle
et hymyile minulle
et edes katso minuun päin
huudan sinulle kysyäkseni mihin talletit sen hauraan sydämen,
jonka sinulle kerran annoin
mutta sinä et vastaa, sinä et kuule.
et halua kuunnella
haluat vain uida
pikkuhiljaa uit syvemmälle
pohjalle
et silti halua minun tarttuvan käteesi
et kaipaa minua
et halua minua
uimisesi on intohimoista
siinä on rakkautta, paljon rakkautta,
sitä on mukana enemmän kuin pystyt kenellekään antamaan
sinä todella rakastat sitä.
edes minä en tule sellaisen rakkauden väliin
en edes yritä tulla.
lopulta pohja häämöttää.
silloin, silloin kuulen sinun huutavan minua
huudat kovempaa kuin koskaan ennen
äänihuulesi, jotka ovat repeämäisillään,
anovat anteeksiantoa, janoavat lohtua
ja vain hetki niin olen vierelläsi
vain hetki ja ojennan sinulle käteni, johon tartut
vain hetki ja saat sydämeni taas lämpenemään sinulle
...sinä todella teit sen taas.