Johtajalla ja sihteerillä oli yhteinen "salainen harrastus", josta he
käyttivät koodinimeä Kirje Anderssonille. Eräänä päivänä johtaja meni
taas sihteerin luokse ja ehdotti, että kirjoitettaisiin kirje Anderssonille.
Sihteeri vastasi, että nyt ei valitettavasti ole sopiva hetki, koska
kirjoituskoneessa on punainen nauha. Johtaja lähti harmistuneena pois.
Muutamaa päivää myöhemmin sihteeri ilmoitti johtajalle, että
kirjoituskoneessa ei ole enää punaista nauhaa, joten ajankohta sopii
kirjeen kirjoittamiseksi Anderssonille. Johtaja ilmoitti, että hän kirjoitti
jo kirjeen käsin. Sihteeri harmitteli tapahtunutta ja sanoi, että jos
olisi tiennyt asian olevan kiireellinen, se olisi voitu hoitaa suullisesti.