olen heittänyt likoon kaikkeni ja joku kaiken vei
Veitsin itselleni puusta puujalan ja aivot, en tajuu vaikka kuinka taiot
Paa ittes palasiksi, naulitse rakkaasi veriseen rautaristiin
Ristikuulustelut riitti, nyt on enää mie ja biitti, kiitos sulle joka kuuntelet
"Kiitti."
Ei oo varaa parantaa, ku varat loppuu kesken aina luullessani et saan levätä hetken verran
Mie sanon tämän kerran; olen elämäni narri, enkä elämäni herra
Tämä merkitsee jotaki, en ole ihan varma mitä, mutta kyllä tämä tästä ja se siitä
Mie en riitä, nyt on kasvoillani likaa ja nielussani hiiltä
Nyt on pelini jo pelattu ja hävisin sen niinkuin kaiken aina
Pitää olla vahva vaikka se ei nyt riitä, joten en kiitä
Sanotaan, et' kaikella on rajansa, et pysty järkeäni varastaan
Sä katsot mua silmin sokein ja luulet et' kaikki on okei
Mitä sä luulet, onkse kuoppa syvä?
Ku huomaat ettet vain oo tarpeeksi hyvä.
Syväl mudassa ei säihky sielun peili
Mun mieli matkaa kauas niinku interraili
Luuletko vieläkin tosissasi olevasi sitä kestävämpää sorttia?
Joka ei kaadu, ei maadu, ei kadu, eikä satu, eikä satavarmasti kerro itkeneensä
ja jos kerrotkin, niin itkit kirveestä jalassa, etkä siitä ettei kukaan koskaan halaa sua.
Ei halaistua sanaa painavaa, sohvalla painavaa, paina itsetuhoo, paina vaan
Suljen mun silmät herätäkseni uudestaan, että voisin huomata ettei pahaa enää olekaan
mut' sitten huomaan taas ei paha tuli sammukaan
Tarvin jonku mulle roihun sammuttaan
Olen yksin, en ikinä kaksin, suojana mulla on sanat ja ääni
Ei kukaan teistä nää sisimpääni, joka on rikki hakattu ja potkittu
Täynnä pelkoa ja vihaa, täyttä ihmislihaa
Avunpyyntö täytyy itseltä kieltää; se on heikkoutta jota en voi sietää