Kuihtuva on elämä kaikenkattavan maan
Sen keskellä, sen ainoan puun, levätä saan
Katsoa taivaanrajaan aurinkoon hiipuvaan
Mikä lie saakin sen noin vain sammumaan
Nousee pimeys, peittäen kaiken mukanaan
Nousee kylmyys, esitellen mahtavaa horrostaan
Lyö tiellään olevan kokonaisuuden routaan
Niin pitkäksi aikaa, ettei mikään saa sitä sulamaan
Paikallani puuta vasten nyt ikuisesti nojaan
Odottaen uutta päivää kuin kuuta nousevaa
Koittaako uutta päivää päällä tämän maan?
En tiedä, siitä tuskin kukaan enää selvää saa
Enää tahdo odottaa huomiseen asti
Saatika nähdä huomisen aamun kastetta
Tulevaisuus on meille liian iso lasti
Tieni on kulkea polkua ympyrän kaltaista
Tahtoisin tämän hiipuvan kauneuden jakaa
Tahtoisin koko maailman meille antaa
Mutta se veisi minut vain loppuun masentavaan
Kuin maani myyneenä painuisin kylmään hautaan
Odotetaan meidän loppua ja sen alkua
Ollaan sen aikaa yhtä kanssa tämän maan
Juurella kuihtuvan puun, suuren tuulen laulua
Ja niin tuuli sai puun päällemme kaatumaan
Kuihtuva on elämä kaikenkattavan maan
Sen keskellä, alla ainoan puun, levätä saan
Katsoa taivaanrajaan pimeyteen valkenevaan
Mikä lie saakin sen noin vain kirkastumaan
-Isth