IRC-Galleria

Istharium

Istharium

Every ounce of my weight is a failure

Selaa blogimerkintöjä

PiruLauantai 21.04.2012 05:11

Hullun kiilto silmissä. Kyllä. Sitä se on, kun kirjoitan jotain tällaista. Nämä sanat tulee minun syvimmästä sielun pohjasta, missä kaikki sellaiset asiat, joita en pinnalle halua nostaa, lymyävät. Ne ovat siellä, vankina, lisääntyvät siellä ajan myötä ja lopulta puhkeavat minusta ulos. Tavalla tai toisella. En halua tietää miten. Ja milloin. Turtuneet aistini alkoholista ja myöhäisestä aamuyöstä saavat oloni levottomaksi. Maltainen maku suussa, mieli taas aivan muualla. Hieron kasvojani sormenpäilläni tunteakseni, onko tuntoa jäljellä. Kyllä sitä on, harmillista ettei vahvempaa ole toistaiseksi, niin saisi itseeni jotain ulottuvuutta.

Olen ajatellut. Pohtinut. Kironnut ja siitä vaiennut. Mikä ajoi minua eteenpäin silloin ja mikä oli monien asioiden tarkoitus. Mitä niillä tarkoitettiin saavuttaa? Kokemusta? Iloa? Surua? Vai molempia? En kanna mistään kaunaa, vihaa tai muuta, mutta lähinnä eripuraisuutta itseni kanssa. En tiedä, mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Olen saanut purettua näitä asioita taiteeseeni, sanoihin, toiselle ihmiselle jne., mutta ei se helpota riittämiin. On kohdatattava asiat, jotta ne voisi jättää rauhaan. Johonkin on valmistauduttava ja suurta on tapahtumassa. En osaa sanoa tai en halua sanoa, milloin, mitä ja missä.

Rakkaus. Sana, jolla on monta merkitystä. Sen kantaminen voi olla rasite tai helpotus. Useimiten se on molempia, mutta missä määrin? Se on se kysymys. Kaikella on tasapaino ja epätasapaino. Täydellisessä kaaoksessakin piilee täydellisyys ja järjestelmällisyys. Ei ole täydellisyyttä ilman virheitä. Me olemme sellaisia, virheitä. Jotka elävät täydellisyyden kanssa. Meissä on se virheellisyys, mitä jokin puhtain kaipaa.

Silmäni eivät kaipaa enää muuta kuin unta. Pientä irtautumista tästä maailmasta ja heräämistä seuraavaan aamuun. Olen uupunut, olen humaltunut ja kärsimätön. Se paine, aggressio ja depressio sisälläni vaatii purkamista, mutta se saa luvan odottaa toistaiseksi. Olen itseni kanssa selvä ainakin vähän aikaa tämän kirjoittamisen jälkeen. Terveisiä vain huomiselle minulleni, kun luen tämän seuraavan kerran.

---

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.